Dolomiittien punajuuriraviolit eli Casunziei Ampezzani

Tyttärestämme herkistyneenä, rupesi  Filippo eräänä syyskuisena iltana muistelemaan lapsuutensa lomia Dolomiiteilla. Olennaisesti näihin muistoihin Cortinassa kuuluivat herkulliset, puolikuun muotoiset punajuurilla ja perunoilla täytetyt raviolit, jotka tarjoiltiin raastetun parmesaanin kanssa unikonsiemen-voikastikkeessa. 
Koska meidän pikkaraisemme kanssa emme ole vielä ainakaan pariin vuoteen pääsemässä vuoristolomalle, veivät nämä mieheni lohturuoka ja lapsuusmuisto-raviolit meidät kuitenkin unohtumattomalle makumatkalle. 
Punajuuret ja perunat ovat tällä hetkellä parhaimmillaan (niin Suomessa kuin Italiassakin) joten tällä reseptillä osallistumme Sadonkorjuu-aiheiseen kuukauden ruokahaasteeseen. 

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Pasta
350 gr 00-jauhoja
3 kananmunaa 
(1 rkl maitoa)

Täyte
400 gr keitettyjä punajuuria
200 gr keitettyjä perunoita 
100 gr valutettua ricottaa
1 kananmuna
1 rkl voita
hieman korppujauhoja 
raastettua parmesaania tai muuta grana-juustoa
ripaus kanelia tai muskottipähkinää
suolaa ja pippuria

Päälle
80 gr voita
2-3 rkl unikonsiemeniä
runsaasti vastaraastettua parmesaania 

Keitä perunat ja punajuuret kypsiksi. Survo perunat kulhoon ja raasta kypsät punajuuret pannuun ja kuullota hetken aikaa voissa, niin että punajuuret menettävät hieman ylimääräistä kosteutta. Yhdistä ricotta ja perunasurvos, lisää joukkoon kuullotettu punajuuriraaste ja sekoita hyvin. Lisää mukaan yksi (luomu)muna ja niin paljon raastettua parmesaania ja hieman (itsetehtyä) korppujauhoa, että massasta tulee sopivan kiinteää. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella kanelia tai muskottipähkinää. Tarkista maku. 
(Halutessaan täytteeseen voi lisätä puristetun valkosipulin kynnen tai pienen määrän silputtua ruohosipulia)
Jätä täyte lepäämään kelmutettuna jääkaappiin. 

Tee pastataikina sekoittamalla munat ja jauhot sileäksi taikinaksi, joko monitoimikoneella tai käsin. Työstä taikinaa kunnes siitä muodostuu kiinteä ja sileä pallo. Jätä taikinapallo kelmutettuna lepäämään viileään. 

Kauli levännyt taikina joko kaulimella käsin tai pastakoneella ohuiksi pastalevyiksi. Ota pastalevyistä pyöreää muottia (halkaisijaltaan 5-6cm) apunasi käyttäen pyöreitä paloja, joiden keskelle tulee lusikallinen punajuuri täytettä. Taita pastarenkaat puoliksi ja sulje täyte huolellisesti sisälle. Kiinnitä puolikuun reunat hyvin haarukalla painaen. 

Keitä raviolit suolatussa vedessä al dente-kypsiksi. Sulata sillä aikaa pannussa runsaasti voita, johon heität mukaan unikonsiemenet. Valuta raviolit vedestä ja nostele suoraan pannuun. Pyöräyttele raviolit reippaasti voissa ja tarjoile raastaen runsaasti hyvää (iäkästä) parmesaania päälle. Nauti!! 

poi parmigiano come se piovesse

mmm... täydellistä!

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Gnocchi alla Sorrentina eli napolinlahden perunapallerot

Gnocchi alla Sorrentina
..vain tuore basilika puuttuu

Napolilainen keittiö on meille hyvin lähellä sydäntä ja sieltä tosiaan löytyy toinen toistaan herkullisempia reseptejä.   Tämä campanialaisklassikko Sorrenton rantakaupungista yhdistää meidän perheen kaksi ruokasuosikkia, kun mies rakastaa gnoccheja ja minä uunipastaa. 

Mukana on paljon tälle alueelle tyypillisiä makuja. Tomaattikastike valmistuu San Marzanolaisista tomaateista, päälle tulee mozzarellaa ja basilikaa. 

Perinteisesti ruoka on valmistettu laakeissa savivadeissa. Koko annoksen voi tehdä suuressa uunivuoassa (esim. lasagnevuoka) tai suoraan annosvuokiin, joista ruoan voi myös tarjoilla. 

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi - perunapallerot

• jauhoisia perunoita  + vehnäjauhoja (3/1 osaa, eli 1 kilo perunoita/300gr jauhoja) 
• (1 kananmuna) 
• suolaa

Ohjeet löytyvät täältä!

Gnocchi-palleroita löytyy myös kaupan tuorepastahyllystä, mutta lämpimästi suosittelen gnocchien tekemistä itse. Valmisversiot eivät ole edes vertailukelpoisia. 

Tomaattikastike

• 2 tölkkiä San Marzano tomaatteja (tai muita kuorittuja kokonaisia tomaatteja) Myös tuoreita tomaatteja voi käyttää, mutta niiden on oltava kastiketomaateiksi soveltuvia ja tarpeeksi kypsiä. 
• tuorepuristettua eli Extra Virgin-oliiviöljyä (mielellään italialaista)
• 1-2 valkosipulin kynttä kokonaisina (tai puolitettuina)
• tuoretta basilikaa
• suolaa
• 250 gr mozzarellaa (tai esimerkiksi savustettua provola-juustoa)
• 100 gr parmesaania (muukin grana-juusto käy)

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi-pallerot voi tehdä etukäteen ja kypsentää kun tomaattikastike on valmis. (OHJE)

Paloittele mozzarella kuutioiksi ja raasta parmesaani hienoksi. Jätä odottamaan.

Laita korkeareunaiseen paistinpannuun tai kattilaan oliiviöljyä ja valkosipulinkynsi tai pari. Kypsennä pieni hetki keskimatalalla lämmöllä. Murskaa sillä aikaa tomaatit monitoimikoneessa, perunapuristimella tai kasvismyllyllä (tai perinteiseen tyyliin käsin rikki puristellen) ja lisää ne sitten pannuun. Mausta suolalla ja halutessasi esim. pienellä määrällä peperoncinoa. 

Anna tomaattikastikkeen kypsyä hiljalleen kuplien noin puolen tunnin ajan. Kun tomaattikastike on valmista poista valkosipuli ja lisää pari tuoretta basilikan lehteä revittynä.  

Keitä gnocchi-pallerot isossa kattilassa (hyvin suolatussa vedessä) parin minuutin ajan. 

Nostele pallerot reikäkauhalla suoraan valmiiseen tomaattikastikkeeseen ja sekoita varovasti. Lisää sekoitellen joukkoon myös puolet parmesaaniraasteesta. 

Kaada pallerot ja soosiin yhteen suurempaan tai annoskokoisiin vuokiin. Lisää päälle paloiteltu mozzarella ja loput parmesaaniraasteesta. 

Gratinoi uunissa (200 astetta) noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja pinta saanut pari tummempaa pilkkua.   Tarjoile tuoreen basilikan kanssa ja nauti heti! 

Gnocchi alla Sorrentina

Kevättä ilmassa - Fave e pecorino

Varma kevään merkki on Roomassa se kun kauppoihin ja toreille ilmestyvät härkäpavut, fave, joita roomalaiset nauttivat sellaisenaan - kuorittuna ja pecorino-juuston kanssa tarjoiltuna. Pavut sopivat aurinkoisena päivänä puistossa tai parvekkella nautittaviksi ja ovatkin vakio-eväs esimerkiksi vappupäivän piknikillä. 

Kuorimisessa on oma hommansa, mutta ehdottomasti se on arvoisensa homma. Tältä maistuu kevät! 

Fave e pecorino

Supplì al telefono - Roomalaiset risottopallerot

Supplì al telefono, friteeratut risottopallerot, ovat tyypillinen roomalainen katuruoka ja  herkku, jota tarjotaan usein esimerkiksi pizzerioissa alkupalana.

Tomaattiseen jauhelihakastikepohjaan tehty, al denteksi jätetty risotto jäähdytetään ja siitä muotoillaan palleroita, joiden sisälle laitetaan reilunkokoinen palanen mozzarellaa. Pallerot paneroidaan ja uppopaistetaan, ja nautitaan (optimaalisessa tilanteessa) heti kun mahdollista. 

Sisiliassa vastaavanlainen riisipallero on nimeltään arancino, jotka valmistetaan usein in bianco (ilman tomaattikastiketta) esimerkiksi kinkulla ja juustolla, ja niihin voidaan lisätä mm. herneitä. Myös arancinien muodot voivat vaihdella, eikä niissä välttämättä ole ns. mozzarella-sydäntä.  Supplì-palleroihin ei herneitä tule koskaan ja puristit ovat sitä mieltä, että ainoa oikea supplì on tomaattipohjainen (hieman litistetyn näköinen) pitkulainen pallero. Vanhat roomalaiset reseptit sisältävät kanan sisälmyksiä (rigaglie di pollo) joka on nykyään usein korvattu kokonaan ns. tavallisella jauhelihalla,  mutta halukkaat voivat tietysti lisätä kastikkeeseen hieman jauhettua kananmaksaa (fegatini di pollo) 

Supplì al telefono - Roomalaiset risottopallerot 
(10 kappaletta)

• 200 gr risotto-riisiä (tipo roma/carnaroli)
• 1 pieni sipuli
• n. 200 gr passata di pomodoro (tai tomaattimurskaa)
• pieni määrä n. 100 gr jauhelihaa (ja/tai pieni määrä veitsellä hienonnettua kanan maksaa)
• hieman kuivaa valkoviiniä
• 1 litra lihalientä
• 80 gr raastettua parmesaania + 2 rkl voita
• runsaasti rouhittua/jauhettua mustapippuria (n. 2tl)
• 2 kananmunaa (1 risottomassaan sekoitettavaksi ja yksi panerointiin)
• 125 gr mozzarellaa
• korppujauhoja/pankojauhoja paneroimiseen
• uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 

1. Kastike - Ruskista jauheliha pannulla pienessä määrässä EVO-öljyä. Lisää hienonnettu sipuli (ja hienonnettu kananmaksa) ja kuullota. Suolaa kevyesti. Lisää tomaattimurska pannuun ja mausta reippaasti vähintään mustapippurilla. Voit halutessasi lisätä esim. puristetun valkosipulin kynnen, hienonnettuja yrttejä tai ripauksen muskottipähkinää. Makua pitää olla! Anna porista rauhallisesti kunnes kastike on valmista. 

2. Risotto  - Sekoita riisi kuuman kastikkeen joukkoon. Lisää mukaan pieni lasillinen kuivaa valkoviiniä ja kiehauta (taisin kylla sekoittaa sen mukaan jo soosin valmistuessa)
Kuumenna lihaliemi valmiiksi pikkukattilassa ja lisää sitä pannuun kauhallinen kerrallaan (sitä mukaa kun riisi vetää nestettä sisäänsä) 
Sekoittele risottoa kypsymisen aikana. Tarkoitus on jättää riisi hieman al denteksi eikä tehdä risotosta liian löysää, joten kontrolloi nesteen määrää. Kun riisi on kypsää mutta vielä hampaissa tuntuvaa, sulje keittolevy ja sekoita joukkoon 2 rkl voita sekä vastaraastettu parmesaani. Kun riisimassa on jäähtynyt pari minuuttia, sekoita joukkoon vielä 1 kevyesti vatkattu kananmuna. Kaada risottomassa laakealle lautaselle ja jäähdytä (jopa seuraavaan päivään) Voi käyttää myös ylijäämä risottoa, joka soveltuu tähän erinomaisesti. 

3. Muotoile jäähtyneestä riisimassasta pitkulaisia palleroita, jonka keskelle on tarkoitus jäädä hyvänkokoiset palat mozzarellaa. Tästä riisimäärästä (200gr) pitäisi tulla juuri kymmenen suppli-palleroa. 

Paneroi pallerot käyttämällä ne ensin vehnäjauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa ja viimeisenä (itsetehdyissä/hyvälaatuisissa) korppujauhoissa tai pankojauhoissa. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa pienen taikinan "pastella" (vehnäjauhoja, vettä/olutta ja kananmuna) jossa käytät pallerot ennen korppujauhoissa pyörittelyä. 

4. Kuumenna reilu määrä uppopaistoon soveltuvaa öljyä pienessä tai keskikokoisessa kattilassa. Palleroiden on tarkoitus upota kokonaan pinnan alle. Paista supplit pari kerrallaan (180 asteisessa) öljyssä kunnes kullanruskeita ja rapeita. Nostele valmiit pallerot reikäkauhalla talouspaperille, jotta niihin ei jää ylimääräistä öljyä. 

Tarjoile ja nauti heti kun mahdollista! Seuraksi sopii erinomaisesti kylmä olut tai muu kuiva kuplajuoma. 

Rapeita, taytelaisia, maukkaita...

"Supplì al telefono" - koska mozzarella-sydän venyy puhelinlangaksi

Parmigiana di melanzane - Munakoisopaistos

La parmigiana di melanzane on herkullinen uunissa kypsennetty munakoisovuoka, josta italialaisilla on monia eri alueellisia versiota, joille kaikille on yhteistä juusto, tomaatti ja munakoiso. La parmigiana tarjoillaan yleensä pääruokana, joko lähes suoraan uunista tulleena tai jäähtyneenä, paloiteltuna hyvän leivän kanssa.

Tämä munakoisoklassikko on erityisen tunnettu Sisiliassa, Napolin alueella ja Emilia-Romagnan maakunnassa Parman seudulla. Sisilialainen versio on kaikkein yksinkertaisin ja se sisältää harvoin mozzarellaa tai muutakaan pehmeää juustoa, Napolissa mukaan lisätään paikallisia juustoja (mozzarella/fior di latte/provola) ja erilaisissa variaatioissa esimerkiksi kinkkua (prosciutto cotto) kun taas Parmassa mukaan voidaan lisätä mortadella-makkaraa. 

Uskomattoman maukas ja lihaisa munakoiso pääsee loistamaan tässä ruokalajissa. Tämä on yleensä sekä kasvisruoka, että karppaajille sopiva, lähes pastatonta lasagnea muistuttava herkkupaistos. Yleensä munakoisot kootaan kerroksittain suureen uunivuokaan, mutta tällä kertaa meillä oli tehty annoskokoisia paistoksia käyttäen pyöreitä muotteja (coppapasta / pastry ring)

Parmigiana di melanzane

• 4 reilunkokoista munakoisoa
• reilusti mozzarellaa (tai esim. kevyesti savustettua provolaa / caciocavallo-juustoa)
• 100gr parmesaania (Parmigiano-Reggiano)
• tuoretta basilikaa
• (oliivi)öljyä munakoisojen paistamiseen
• vehnäjauhoja (tai korppujauhoja)
• suolaa ja pippuria

Tomaattikastike 

• 2 tomaattimurskatölkkiä tai paseerattua tomaattia (2 x 400gr)
• pieneksi silputtu punasipuli ja/tai valkosipulin kynsi
• extra virgin-oliiviöljyä
• (ripaus suolaa.ym)

Leikkaa pestyt munakoisot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi pitkittäissuunnassa (jos teet paistoksen vuokaan) ja lataa ne kerroksittain esim. pastasiivilään (tai suureen kulhoon) karkean merisuolan kanssa "itkettymään". Jätä ne suolan kanssa noin tunniksi, niin munakoiso päästää mahdollisen kitkerän makunsa ja liian nesteensä pois. Huuhtele munakoisoviipaleet tämän jälkeen kylmällä vedellä ja laita ne hetkeksi leivinpyyhkeen tai talouspaperin päälle kuivahtamaan. 

Sillä aikaa kun munakoisot odottavat, voit tehdä tomaattikastikkeen valmiiksi. Kuullota pilkottu sipuli oliiviöljyssä pannulla, lisää tomaattimurska ja anna porista matalalla tai keskilämmöllä kunnes kastike on paksuuntunut sopivasti. Suolaa kevyesti ja lisää halutessasi esim. basilikaa. Jos tomaattikastike tuntuu yhtään kitkerältä, lisää ripaus sokeria.

Tässä vaiheessa voit halutessasi kevyesti jauhottaa munakoisoviipaleet vehnäjauhoissa tai korppujauhoissa (jotkut lisäävät korppujauhoon hieman parmesaaniraastetta) tai käyttää ne sellaisenaan. Tämän jälkeen viipaleet paistetaan rapeapintaisiksi joko pannulla reilussa öljyssä, tai kevyesti öljyttynä uunissa tai grillissa. Valuta mahdollinen ylimääräinen öljy pois talouspaperille. 

Ota suuri uunivuoka ja kasaa siihen kerroksittain paistettuja munakoisoviipaleita, tomaattikastiketta, revittyä mozzarellaa (tai muuta valitsemaasi juustoa) ja raastettua parmesaania. Toista kerroksia niin monta kertaa kuin munakoisoviipaleita riittää ja vuokaan mahtuu. Paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia tai kunnes paistos on ottanut kauniisti väriä pintaan. Anna jäähtyä hieman ennen annospaloiksi leikkaamista. 

Tarjoile esimerkiksi hyvän vaalean leivän, raikkaan rucolasalaatin ja ryhdikkään (etelä-)italialaisen punaviinin kanssa. 

1 cipolla rossa
800gr di pomodoro
basilico a foglie sia piccole che grandi
4 melanzane siciliane (viola e rotondeggianti)
parmigiano-reggiano
sale e zucchero q.b.

Herkkuja heinäkuun helteisiin

Insalata caprese eli caprilainen salaatti

Roomaan on tällekin viikolle luvattu lähemmäs +35 lämpöastetta jokaiselle päivälle ja helteet vaikuttavat meilläkin siihen mitä jaksaa syödä, saati valmistaa. 

Helteessä olisi hauskaa nauttia vain kylmiä nestemäisiä tai superherkullista jäätelöä, mutta muutakin olisi välillä hyvä syödä. Filippo on koko kesän töissä aamusta iltaan, joten varsinaisesti ruokaa laitetaan lähinnä vain viikon ainoana vapaapäivänä. Silloin teemme usein riisipohjaista salaattia tai jotain kasvisruokaa. Yksinäni en varsinkaan näillä helteillä jaksa vaivautua kummempia viikolla kokkailemaan. 

Tässä kuitenkin pari todella vaivatonta ja kesäistä annosta, joissa laadukkaat raaka-aineet pääsevät loistamaan. 

Partsin chilit pääsevät moneenkin soppaan..

Cantaloupe-melonia ja ilmakuivattua kinkkua 

Cantaloupe-melonit ovat nyt heinäkuun puolenvälin jälkeen täällä parhaassa kaudessaan ja niitä tulee kesähelteillä syötyä runsaasti. Klassinen kesähelteiden alkupala onkin cantaloupemeloni kieputettuna ilmakuivattuun parmankinkkuun. Kevyt ja raikas annos, joka saa kaipaamaansa suolaa ja makua kinkusta. Ihan mielettömän hyvä yhdistelmä! 

Toinen kesäklassikko on tietysti insalata caprese, eli caprilainen salaatti tomaateista, tuoreesta buffalonmaito-mozzarellasta ja basilikasta. Koska raaka-aineita on niin vähän eikä niitä kypsennetä mitenkään, on laatu erittäin tärkeää. 

Basilikaa partsilta

 Tuore, auringossa kasvanut basilika tuoksuu todella huumaavalta. 

Tuoretta buffalo-mozzarellaa 

Tällä kertaa minulla oli cuore di bue-nimisiä tomaatteja, joiden kausi on alkanut juuri heinäkuun puolessa välissä (ja jatkuu tuonne syyskuun puolelle) 

Ihania kesätomaatteja nimeltään cuore di bue eli häränsydän

Tomaatit pestään ja siivutetaan, mozzarella valutetaan ja siivutetaan, ja otetaan lisäksi reilusti tuoretta basilikaa.  Mausta hyvällä extra virgin-oliiviöljyllä, sormisuolalla ja mustapippurilla. Lisää halutessasi ripaus oreganoa. Nauti hyvän vaalean leivän kanssa mahdollisesti ulkosalla. 

Insalata Caprese con Mozzarella di Bufala e Cuore di Bue

Keväinen salaatti kera juustojen

Sunnuntai oli taas juuri sellainen päivä, että mielestäni kaapissa ei ollut mitään, eikä kauppaankaan huvittanut lähteä. Sillä aikaa kun roikuin koneella Filippo oli kuitenkin taikonut aivan mielettömän ihanat salaattilautaset meille juuston jämistä ja pussinpohja-salaatista. Tunnelmaa ei ainakaan huonontanut se, että pääsimme partsille syömään. 

Keväiset sunnuntai-salaatit (2:lle)

• Kasa salaattia (voi olla pariakin eri)
• 1 omena (tai esim. päärynä) kauniisti siivutettuna - meillä Granny Smith
• pieni kourallinen manteleita (tai jotain muita pähkinöitä) 
• pari palaa ohueksi leikattua vaaleaa leipää (tai paahtoleipää) 
• jotain hyvää vahvaa juustoa (meillä oli jämät aura-paketista ja vuohenjuustosta)
• Balsamico-viinietikkaa (+hieman sokeria)
• Hieman hyvää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria

Paahda mantelit pannulla kullanruskeiksi (tai niin että, ottavat vähän väriä pintaan mutta eivät pala) ja jäähdytä. Siivuta omena ohuehkoksi ja ripsauta päälle vähän sitruunamehua, etteivät viipaleet tummu.  Keittele pikkukattilassa kokoon balsamicoa ja pieni määrä sokeria niin että neste vähenee ja balsamico muuttuu hieman siirappimaisemmaksi. Ota ohueksi leikatun leivän pintaan väriä (pannussa, grillissä, uunissa)  Sekoittele pestyyn ja revittyyn salaattiin kulhossa hieman oliiviöljyä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Jaa salaatti, omenan viipaleet ja mantelit lautasille.  Jaa juustonokareet rapeaksi paahdetuille leiville ja juustoista riippuen voit tarvittaessa laittaa ne hetkeksi grillin alle (aura oli hetken pehmentymässä grillin alla, ja vuohenjuusto kevyesti korppujauhotettuna näki hieman pannua ennen leivälle pääsyä)  Valuta lopuksi balsamico-soosia annoksien päälle. Nauti! 

Juustoinen pääsiäisleipä

Italialaisiin pääsiäisperinteisiin erityisesti keski-Italiassa kuuluu olennaisesti  pizza di pasqua al formaggio (meillä yleensä nimellä torta) joka on iso pyöreä juustoinen kuivakakku tai oikeastaan leipä. Oikea Umbrialainen resepti vaatii huomattavan määrän kananmunia ja vielä suuremman määrän hiivaa. Yleensä muoto on siis pyöreä ja korkea, mutta usein näkee myös näitä muffinsivuokiin, kakkuvuokiin tai leipävuokiin tehtyjä versioita. Normaaliversiossa kaikki juusto on sekoitettu hyvin taikinaan, mutta koska tykkäämme sattumista, meillä taikina kaulittiin (ja rullattiin) ja suurin osa juustoista oli jätetty ns. täytteeseen. 

Taikina 

• 250 ml maitoa (tai vettä)
• 1 kuivahiiva pussi / 25 gr tuorehiivaa
• 500 gr vehnäjauhoja (joista n. 50-80 gr vasta leipomisvaiheessa)
• 1 rkl sokeria
• 1 desi raastettua pecorinoa
• ½-1 tl suolaa
• hieman oliiviöljyä
• (1 kananmuna)

Lisäksi

•  2 kananmunaa
•  runsaasti raastettua ja pilkottua vahvaa juustoa (meillä raastettuna n. 1 dl parmesaania, 1 dl pecorinoa ja palasina hieman vahvaa emmental-tyyppistä juustoa)
• (mustapippuria)

Kakkuvuoan voiteluun voita ja semola-jauhoja (mannasuurimoita tai korppujauhoja)

Noussut leipärulla valmiina uuniin

Sekoita hiiva, sokeri ja reilu 400 gr jauhoja kädenlämpöiseen maitoon. Vaivaa taikina palloksi. Lisää pecorino-raaste, suola, (1 kananmuna) ja hieman oliiviöljyä. 

Jätä taikina nousemaan vedottomaan paikkaan vähintään tunniksi. Taikina oli meillä kohoamassa lähes 2 tuntia. 

Sekoita kananmunat kulhossa. Raasta ja pilko juustot ja sekoita ne mukaan. Rouhaise mukaan mustapippuria. 

Kauli hyvin noussut taikina isoksi levyksi jauhotetulle alustalle ja levitä kananmuna-juustotäyte mahdollisimman laajalti koko taikinalevylle. Kääri rullalle ja siirrä voideltuun ja mannasuurimoilla jauhotettuun kakkuvuokaan (tai vastaavaan)

Tässä vaiheessa peitin vuoan kelmulla ja jätin jääkaappiin nousemaan yön ajaksi. 

Anna jäähtyä noin tunti ennen kumoamista. Puolenpäivän aikaan tehty leipä oli parhaimillaan illalla. 

Ota leipä jääkaapista noin tuntia ennen paistamista.
Paista leipärullaa 175 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia kunnes kauniin kullanruskea. Tuoksu on ihan taivaallinen tässä vaiheessa, mutta malta odottaa sen verran, että leipä saa jäähtyä rauhassa. 

Parhaimmillaan tämä juustoinen herkku on vasta pari tuntia uunista tulon jälkeen kun maut ovat saaneet tasautua. 

Todella herkkua!
 Tätää syödään usein erilaisten salamien ja leikkeleiden kanssa pääsiäislounaalla tai jopa aamupalalla vaikka italialaiset eivät yleensä suolaista aamupalaa nautikaan. 

Crespelle con ricotta e spinaci

Söimme tätä herkullista uunissa gratinoitua vuokaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kun Filipon ihana nonna Antonietta oli tehnyt näitä mahtavia juustolla ja pinaatilla täytettyjä kreppejä joulupäivän lounaalle. Nämä ovat siis kuin täytetyt cannellonit uunissa, mutta ilman pastaa, tehtynä ihanista voissa paistetuista krepeistä. Italian versio suolaisista täytetyistä letuista - krepit paistetaan, täytetään ricotta-juustolla ja pinaatilla, ladotaan voideltuun vuokaan, kuorrutetaan valkokastikeella, tomaattisoosilla ja parmesaaniraasteella ja lopuksi gratinoidaan uunissa uskomattoman herkullisiksi. 

Crespelle con ricotta e spinaci, eli kreppi-cannellonit pinaattijuustotäytteellä

kreppeihin - per le crepes

• 3 (luomu) munaa - 3 uova bio
• 250 gr vehnäjauhoja  - 250g di farina 00
• 500 ml maitoa  - 500ml di latte
• suolaa   - sale q.b.
• hieman öljyä / sulatettua voita   - olio di oliva/burro q.b

täytteeseen - per il ripieno:

• 250 gr ricotta-tuorejuustoa - 250 gr di ricotta fresca
• 100 gr parmesaania / muuta grana-juustoa raastettuna - 100 gr di parmigiano grattugiato
• 400 gr tuoretta pinaattia (tai pakaste) - 400 di gr spinaci '
• valkosipulia, suolaa, chiliä - aglio, sale, peperoncino qb. 

päälle - per il condimento:

• löysää béchamelkastiketta eli valkokastiketta (=voita, jauhoja, maitoa/kermaa, suolaa ja muskottipähkinää) -  besciamella 
• paseerattua tomaattia - passata di pomorodo
• raastettua parmesaania - parmiggiano grattuagiato

Todella pinaattinen täytteemme pursotettuna hieman jäähtyneelle krepille

1. Valmista kreppitaikina: vatkaa kulhossa munat ja sekoita joukkoon suola ja puolet maidosta. Lisää jauho ja loput maidosta vispilällä sekoittaen ja huolehdi siitä ettei taikina jää paukkuiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon öljy/sulatettu voi ja jätä taikina lepäämään jääkaappiin vähintään tunniksi.
2. Täyte: Kiehauta tuore pinaatti ja purista se ylimääräisestä vedestä. Pilko. 
Kuumenna pannu, ja heilauta pinaatti oliiviöljyn, chilin ja pilkotun valkosipulin kanssa. Muista suolaus. 
3. Täyte: Sekoita ricottajuusto (tässä voi myös käyttää halutessaan rahkaa/raejuustoa), hieman jäähtyneen pinaatin ja raastetun parmesaanin kanssa. Anna levätä hetken aikaa. 
4. Krepit: Paista levänneestä kreppitaikinasta ohuita lettuja (vähintään 8) kuumalla pannulla voissa. Kasaa jäähtymään. 

Käärityt ja leikatut kreppirullat aseteltuna voideltuun vuokaan (hieman turhankin tiukasti) 

5. Pursota tai levitä hieman jäähtyneelle krepille pinaattijuustotäytettä ja kääri rullalle. Voitele voilla iso lasagnevuoka ja asettele valmiit rullat tasaisesti siihen. 

6. Valkokastike: Sulata voi kattilassa, älä ruskista. Sekoita joukkoon jauhot ja lisää maito ohuena nauhana joukkoon. Kypsennä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia, ja mausta valmis kastike.

7. Kuorruta krepit valkokastikkeella, paseeratulla tomaatilla (tai tomaattikastikkella, jonka voit maustaa esim. sipulilla) ja raastetulla parmesaanilla.

8. Gratinoi vuoka  160-180 asteisessa uunissa kunnes kauniin ruskea (15-30min)

Menossa uuniin ja tulossa uunista

Tarjoile hieman jäähtyneenä

Pähkinä-homejuustosalaatti

Ihana Pirpana ehtikin kommenteissa kysäisemään mitä meidän useasti tekemään "gorgonzola-pähkinä-päärynä-rucola-salaattiin" tuleekaan, niin tässä tosiaan ohjetta helppoon ja herkulliseen salaattiin. 

Kahdelle kesäiltana illalliseksi, neljälle alkusalaattina 

Nimi melkein kertookin mitä on mukana, mutta tässäpä siis salaattiin tarvittavat jutut

• n. 100gr pussi rucolaa 
• 2 pientä tai keskikokoista päärynää
• Gorgonzola-juustoa (meillä gorgonzola piccante, jos ei löydy niin muukin sinihome käy eg. Aura tai Stilton)
• Saksanpähkinöitä, eli noci
• (jotain suolattuja pähkinöitä esim. cashews)

Kastikkeeseen pieni määrä hyvää oliiviöljyä, balsamicoa (viinietikka) ja hienoa mustapippuria.

1. Sekoita kulhossa rucola oliiviöljyn, balsamicon ja mustapippurin kanssa. Lisää halutessasi pieni hippunen suolaa (lisään vaan jos mukana ei ole ollenkaan suolattuja pähkinöitä)

2. Jaa rucola lautasille. Kuori ja pilko päärynät. Laita rucolapedille päärynät haluamasi kokoisina paloina/suikaleina, paloiteltu sinihomejuusto ja pähkinät. 

3. Paahda jotain hyvää leipää ja avaa kylmä valkoviini. Tarjoile ja nauti!

Ihana kesäruoka!

Pastaa Cacio e Pepe

Blogimme nimikkopasta on roomalainen klassikko, Cacio e Pepe eli pastaa pippurilla ja pecorino romano-juustolla. Jos joku on tulossa Roomaan vierailemaan, niin tämä yksinkertaisen herkullinen pasta kannattaa ehdottomasti testata.. ja tietysti nyt kaikissa kotikeittiöissä.

Tonnarelli fatti in casa 

Pasta Cacio e Pepe  - 4:lle henk.

• 500 grammaa pastaa (pitkää - esim. spaghetti, tonnarelli tai lyhyttä - esim. rigatoni)
• 200 grammaa Pecorino Romano DOP-juustoa
• runsaasti vastarouhittua mustapippuria (pannulla kevyesti paahdettuna)

valinnaisena lisäksi nokare voita tai hyvää oliiviöljyä (Roomassa esim. Sabina DOP ) vaikka lisätyt rasvat eivät alkuperäiseen reseptiin kuulu. 

Raasta pecorino raasteeksi ja laita sillä aikaa vesi kiehumaan.  Jauha morttelissa tai isolla veitsellä mustapippurit rouheeksi, jos pippurit eivät ole valmiiksi pippurimyllyssä.  Paahda pippurirouhetta kevyesti hetken aikaa pannulla ilman rasvoja.

Sekoita tarjoilukulhossa 3/4 juustoraasteesta ja paahdettu pippurirouhe. 

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Ota keitinvettä hieman talteen. 

Sekoita pasta juustoraasteen ja pippurin kanssa, lisää hieman kuumaa keitinvettä niin että pastalle muodostuu lähes kermainen soosi. 

(Halutessasi pastan voi sekoittaa valmiiksi myös pannussa, jossa olet paahtanut pippurit.
Siinä tapauksessa, lisää kuumaan pannuun pari kauhallista keitinvettä ja todella hampaisiin tuntuvaksi jätetty pasta. Kypsennä hetken aikaa pippurirouheen kanssa, poista pannu levyltä ja sekoita vasta sen jälkeen raastettu juusto mukaan. )

Tarjoile heti kuumana lopun pecorino-raasteen ja mustapippurin kera. 

Alkuperäiseen reseptiin tulee pelkkää pecorino romanoa,
mutta jos maku tuntuu liian vahvalta kannattaa koittaa puolet puolet parmeesaniraasteen kanssa. 

----------------------------------------------------------------------------------------

Pecorino Romano DOP on alkuperäsuojattu roomalainen lampaanmaitojuusto. Rakenteellisesti juusto muistuttaa parmesaania, ja sopiikin erinomaisesti pastajuustoksi, mutta on huomattavasti parmesaania suolaisempaa. Pecorino romano onkin täydellinen valinta erityisesti roomalaisiin pastaresepteihin, kuten carbonaraan tai amatricianaan. 

Suomalaisissa marketeissa on Italialaisista pastajuustoista yleensä vakuumipakattuna parmesaania (parmigiano reggiano) ja toista grana-juustoa grana padanoa. Näiden juustojen lisäksi pecorinoa pitäisi siis löytyä kaupasta kuin kaupasta.