Pastificio Guerra - Tuorepastaa Espanjalaisten portaiden tuntumassa

Kun kello lyö yksi ja lounastarjoilu alkaa, on täällä jo jono. Tule ajoissa! Pastificio Guerra tarjoilee nimittäin yhden vanhankeskustan halvimmista herkkulounaista.  

Tämän pastapuodin take away-lounas (4€) sisältää pastannoksen ja ruokailuvälineet.  On sieltä joskus viinilasinkin saanut samalla hintaa.
Sisään ei siis välttämättä mahdu ruokailemaan (vaikka sekin mahdollista on) mutta eipä tuolla väliäkään kun parinkymmenen metrin päässä sijaitsevat Espanjalaiset portaat, joissa voi nauttia todella herkullisen roomalaisen lounaan. 

Päivittäin kahta eri soosia. 

Suosittelemme : PASTA TONNO CAPPERI E OLIVE (Guerran tonnikalapastaa)

Pastificio Guerra
Via della Croce 8 (sivukatu heti Piazza di Spagnan eli Espanjalaisten portaiden tuntumassa)
00187 Roma 

Vaniljasyndrooma eli tomaattipastan uusi tuleminen

"Hän ei ota riskejä, jäätelötötteröissäkin hän valitsee aina turvallisen vaniljan."

Harvalle kuitenkaan tulee mieleen kuinka hyvin se tylsä ja turvallinen vanilja sopiikaan tomaattikastikkeeseen. Uunissa hellästi täydellisiksi paahdetut pikkutomaatit ja aavistus valkosipulia, täyteläisyyttä hyvästä oliiviöljystä. Näistä valmistuu jo yksinään tosi herkullinen kastike, joka saa ihan uudenlaista syvyyttä vaniljasta. 

Fettuccine con pomodorini confit alla vaniglia - 

Nauhapastaa paahdettujen pikkutomaattien, vaniljan ja pecorinon kanssa

pikkutomaatteja 

extra virgin oliiviöljyä 

suolaa 

1-2 valkosipulinkynttä

ripaus (tomu)sokeria

1 vaniljatanko 

reilusti vastaraastettua pecorino romano-juustoa

itsetehtyä nauhapastaa (tai esim. DE CECCO kuivapastaa) 

Pomodorini confit - eli makeaksi paahdetut pikkutomaatit menossa uuniin

Tee ensimmäisenä tomaatit valmiiksi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat tosi monikäyttöisiä (esim. lisukkeina tai salaateissa) ja herkullisia sellaisenaankin, mutta tähän reseptiin ne tuovat erityisen ihanan syvän maun. 

Halkaise pestyt tomaatit puoliksi ja levitä pellille sisäpuoli ylöspäin. Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja ripauttele mausteet (suolaa, tomusokeria, mustapippuria, valkosipua, rosmariinia/timjamia) 

Paahda 120 asteisessa uunissa noin 1½ tuntia. 

Tee kastike. Soseuta suurin osa paahdetuista vielä lämpimistä pikkutomaateista sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. (Parit tomaatit voi jättää kokonaisiksi annosta päälle.)
Kaada soseutettu tomaattikastike siivilän läpi pannuun (mahdolliset kuorenpalat ym on siis tarkoitus saada pois)
Leikkaa vaniljatanko terävällä veitsellä halki pituussuunnassa ja kaavi vaniljansiemenet veitsenkärjellä kastikkeeseen. Laita myös tangonpalat mukaan seokseen ja seos tulille matalla lämmöllä kun pasta on kiehumassa. Kastiketta ei tarvitse enää kypsentää, vain kevyesti lämmittää ennen tarjoilua.

Keitä pasta suuressa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Ota pastankeitinvettä talteen reilu kupillinen, koska sitä tarvitaan sekoitusvaiheessa.
(Tässä toimii oikein hyvin nauhapasta kuivaversionakin, mutta itsetehty pasta on vaan NIIN HYVÄÄ)
Nostele napakka nauhapasta soosipannuun, sekoita hyvin ja lisää tarpeen mukaan keitinvettä (ja liraus hyvää oliiviöljyä)  Viimeistele kokonaisiksi jätetyillä tomaatinpaloilla ja runsaalla määrällä pieneksi raastettua pecorinoa. Nauti heti! 

Ensimmäisen kerran tähän nerokkaaseen yhdistelmään törmäsimme Salvatore Tassan Colline Ciociare-ravintolassa. Hänen opissaan oli ollut myös Filipon silloinen esimies, Chef Danilo Ciavattini.  

Spaghetti all'Amatriciana

Meillä on syödään tätä ihanaa pastaa varmaan kuukausittain ja yksi versio tästä maakuntamme klassikosta on  julkaistu blogissa aiemminkin. Mutta nyt on hyvä hetki ottaa tämä uudestaan esille, kun reseptin nimikkokaupunki Amatrice on tuhoutunut tämän viikon maanjäristyksissä kokonaan. Ajatuksemme ovat kotinsa ja omaisensa menettäneissä, myös tätä herkkua valmistaessamme. Valtavan surun kohdatessa, tämä pasta lämmittää mahaa ja mieltä.
Amatricessa piti nyt viikonloppuna järjestää vuosittainen ruokatapahtuma ja kyläjuhla Sagra dell'Amatriciana jo 50. kerran. 
Tämä resepti on Amatricen kaupungin versio rakastetusta klassikosta. 

Spaghetti all'Amatriciana
4:lle nälkäiselle

500 gr spaghettia
125 gr guanciale-possunniskapekonia
lusikallinen neitsytoliiviöljyä
liraus kuivaa valkoviiniä
400 gr San Marzano tomaatteja (tölkki kuorittuja) 
palanen peperoncino-chiliä
100 gr pecorino-juustoa raastettuna 
suolaa

500 g di spaghetti
125 g di guanciale di Amatrice
un cucchiaio di olio di oliva extravergine
un goccio di vino bianco secco
6 o 7 pomodori San Marzano o 400 g di pomodori pelati
un pezzetto di peperoncino
100 g di pecorino di Amatrice grattugiato
sale

Laita pannuun oliiviöljy, peperoncino (kuivattu kokonainen pieni punainen chili) ja pilkottu guanciale. Kypsennä kunnes guanciale-pekoni kypsää. Nostele pekoninpalat paperille, älä kaada rasvaa tai chiliä pois. Kaada liraus kuivaa valkoviiniä pannuun, kypsennä hetken aikaa ja lisää tomaatit. Hauduttele soosia rauhassa, poista lopuksi peperoncino. 

Keitä vettä isossa kattilassa ja keitä pasta suolatussa vedessä erittäin al denteksi. Nostele pasta pannuun ja loppukypsennä se soosissa. Sekoita joukkoon 2/3 rapeista guancialen paloista.  Jaa annokset ja ripottele päälle raastettua pecorinoa ja loput guancialesta. Tarjoile heti. 

Ruokabloggaaja Paolo Campana heitti 2 euron haasteen ravintoloille.
Nyt sadat ravintolat ovat luvanneet lahjoittaa 2€ jokaisesta myydystä Amatriciana-annoksesta Keski-Italian maanjäristyksen uhreille. 
Lahjoitukseen ei tietysti tarvi pastaa syödä saati myydä.
Punaisen ristin tilinumero IT40F0623003204000030631681  (IBAN) 

IBAN: IT40F0623003204000030631681

BIC/SWIFT: CRPPIT2P086

Vastaanottaja: Associazione italiana della Croce Rossa (Italian Punainen Risti) 

Causale: "Terremoto Centro Italia"

Törkeän hyvä gluteeniton Lasagne

Olen ollut jonkun verran epäileväinen gluteenittomien pastojen suhteen. Keittoajat pitävät huonosti paikkaansa ja tulos on harvoin mielestäni onnistunut. Olen kuitenkin joutunut gluteenittomiin tutustumaan koska isälläni on keliakia ja olisi kiva laittaa kaikille soveltuvia ruokia. 

Tätä voin todella lämpimästi suositella vaikka viikonloppuruoaksi. Koko porukalle tehtiin lasagnea samoista gluteenittomista levyistä ja tulos oli erinomainen. Ei nimittäin olisi huomannut mistään, että ei ole ns. normaalit levyt käytössä. Runsaat soosit ja herkkua tulee! 
En suunnitellut ohjeen kirjaamista minnekään (kuten kuvista huomaa) mutta tuli niin hyvää, että pakko suositella muillekin gluteenia välttäville! 

Tein edellisenä päivänä valmiiksi ragusoosin, jota hauduttelin rauhassa tuntikausia. Seuraavana aamuna ei tarvinut kuin tehdä besciamella-maitokastike ja kasata lasse uunivalmiiksi. 

Gluteeniton lasagne  

2 pkt Semper gluteenittomia lasagne-levyjä (muutkin varmaan käy)

Ragù-soosi

• 700gr naudan jauhelihaa
• (hieman oliiviöljyä)
• 1 pieni paketti pekonia (/pancettaa / guancialea)
• 2-3 vartta lehtiselleriä
• 2 isoa sipulia
• 3 porkkanaa
• (pari valkosipulin kynttä)
• 1-2 pientä purkkia tomaattipyrettä (tykkään laittaa reilusti mutta vähempikin riittää)
• lihalientä 
• kuivattuja yrttejä (oregano, timjami, meirami, rosmariini.tms), pippuria, ripaus muskottipähkinää, 1-2 laakerinlehteä

Besciamella-maitokastike

• reilu 50 gr voita
• 1 desi vaalea gluteeniton jauhoseos
• 1 litra (täys)maitoa
• suolaa, muskottipähkinää

Lisäksi

2 mozzarella palleroa (a125gr) 

reilusti vastaraastettua parmesaania (tai muuta grana-juustoa) 

Valmista lihakastike vaikka edellisenä päivänä ja hauduttele rauhassa valmiiksi.

 Kuori sipulit, porkkana ja selleri.  Pilko kasvikset ja pekoni pieniksi kuutioiksi. 

Kuullota pekonit ja hienonnettuja kasviksia 10 minuuttia pienellä lämmöllä.

Lisää jauheliha ja ruskista  koko ajan sekoitellen. Huomaa kuitenkin, että jos teet suurempia määriä niin jauheliha on hyvä ruskistaa erikseen ja pienemmissä erissä. 

Lisää tomaattipyre ja sekoita hyvin. Lisää nesteet, mausteet ja kiehauta seos. 

Sekoita ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä vähintään 2-3 tuntia. Tarkista aina välillä, ettei kastike pääse kuivahtamaan ja lisää nestettä tarvittaessa. Suolata kannattaa vasta lopussa, varsinkin jos lisäilee suolattua lihalientä. 

Tee besciamella eli valkokastike valmiiksi. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon desi gluteenitonta jauhoseosta. Voita ei ole tarkoitus ruskistaa! Lisää sekoitellen joukkoon lämmin maito pieni määrä kerrallaan. Sekoita, kunnes kastike sakenee ja anna kuplia matalla lämmöllä noin 5 minuuttia.  Mausta suolalla, muskottipähkinällä ja pippurilla. 

Valuta mozzarella-pallot (ja leikkaa kuutioiksi) ja raasta parmesaani (tai muu Grana-juusto) hienoksi. 

Voitele uunivuoka. Laita pohjalle hieman valkokastiketta ennen ensimmäisiä pastalevyjä. Kasaa kerroksittain pastalevyjä, ragù-kastiketta, valkokastiketta ja revittyä mozzarellaa ja raastettua parmesaania. Päällimäiseksi voit jättää pelkkää valkokastiketta ja juustoa, tai valkokastiketta johon on sekoitettu hieman ragù-kastiketta. 

Paista 175-200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia, ja anna sen jälkeen vetäytyä. Halutessasi voit kypsentää lasagnea matalahkossa lämpötilassa aluumiinifoliolla peitettynä pidemmän aikaa ja vasta lopuksi ruskistaa pintaa esim. grillivastuksen alla. 

Nauti hyvässä seurassa kera vihersalaatin ja viinin.
Ykköshyvä viikonloppuruoka, myös gluteenittomana! 

Dolomiittien punajuuriraviolit eli Casunziei Ampezzani

Tyttärestämme herkistyneenä, rupesi  Filippo eräänä syyskuisena iltana muistelemaan lapsuutensa lomia Dolomiiteilla. Olennaisesti näihin muistoihin Cortinassa kuuluivat herkulliset, puolikuun muotoiset punajuurilla ja perunoilla täytetyt raviolit, jotka tarjoiltiin raastetun parmesaanin kanssa unikonsiemen-voikastikkeessa. 
Koska meidän pikkaraisemme kanssa emme ole vielä ainakaan pariin vuoteen pääsemässä vuoristolomalle, veivät nämä mieheni lohturuoka ja lapsuusmuisto-raviolit meidät kuitenkin unohtumattomalle makumatkalle. 
Punajuuret ja perunat ovat tällä hetkellä parhaimmillaan (niin Suomessa kuin Italiassakin) joten tällä reseptillä osallistumme Sadonkorjuu-aiheiseen kuukauden ruokahaasteeseen. 

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Pasta
350 gr 00-jauhoja
3 kananmunaa 
(1 rkl maitoa)

Täyte
400 gr keitettyjä punajuuria
200 gr keitettyjä perunoita 
100 gr valutettua ricottaa
1 kananmuna
1 rkl voita
hieman korppujauhoja 
raastettua parmesaania tai muuta grana-juustoa
ripaus kanelia tai muskottipähkinää
suolaa ja pippuria

Päälle
80 gr voita
2-3 rkl unikonsiemeniä
runsaasti vastaraastettua parmesaania 

Keitä perunat ja punajuuret kypsiksi. Survo perunat kulhoon ja raasta kypsät punajuuret pannuun ja kuullota hetken aikaa voissa, niin että punajuuret menettävät hieman ylimääräistä kosteutta. Yhdistä ricotta ja perunasurvos, lisää joukkoon kuullotettu punajuuriraaste ja sekoita hyvin. Lisää mukaan yksi (luomu)muna ja niin paljon raastettua parmesaania ja hieman (itsetehtyä) korppujauhoa, että massasta tulee sopivan kiinteää. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella kanelia tai muskottipähkinää. Tarkista maku. 
(Halutessaan täytteeseen voi lisätä puristetun valkosipulin kynnen tai pienen määrän silputtua ruohosipulia)
Jätä täyte lepäämään kelmutettuna jääkaappiin. 

Tee pastataikina sekoittamalla munat ja jauhot sileäksi taikinaksi, joko monitoimikoneella tai käsin. Työstä taikinaa kunnes siitä muodostuu kiinteä ja sileä pallo. Jätä taikinapallo kelmutettuna lepäämään viileään. 

Kauli levännyt taikina joko kaulimella käsin tai pastakoneella ohuiksi pastalevyiksi. Ota pastalevyistä pyöreää muottia (halkaisijaltaan 5-6cm) apunasi käyttäen pyöreitä paloja, joiden keskelle tulee lusikallinen punajuuri täytettä. Taita pastarenkaat puoliksi ja sulje täyte huolellisesti sisälle. Kiinnitä puolikuun reunat hyvin haarukalla painaen. 

Keitä raviolit suolatussa vedessä al dente-kypsiksi. Sulata sillä aikaa pannussa runsaasti voita, johon heität mukaan unikonsiemenet. Valuta raviolit vedestä ja nostele suoraan pannuun. Pyöräyttele raviolit reippaasti voissa ja tarjoile raastaen runsaasti hyvää (iäkästä) parmesaania päälle. Nauti!! 

poi parmigiano come se piovesse

mmm... täydellistä!

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Gnocchi alla Sorrentina eli napolinlahden perunapallerot

Gnocchi alla Sorrentina
..vain tuore basilika puuttuu

Napolilainen keittiö on meille hyvin lähellä sydäntä ja sieltä tosiaan löytyy toinen toistaan herkullisempia reseptejä.   Tämä campanialaisklassikko Sorrenton rantakaupungista yhdistää meidän perheen kaksi ruokasuosikkia, kun mies rakastaa gnoccheja ja minä uunipastaa. 

Mukana on paljon tälle alueelle tyypillisiä makuja. Tomaattikastike valmistuu San Marzanolaisista tomaateista, päälle tulee mozzarellaa ja basilikaa. 

Perinteisesti ruoka on valmistettu laakeissa savivadeissa. Koko annoksen voi tehdä suuressa uunivuoassa (esim. lasagnevuoka) tai suoraan annosvuokiin, joista ruoan voi myös tarjoilla. 

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi - perunapallerot

• jauhoisia perunoita  + vehnäjauhoja (3/1 osaa, eli 1 kilo perunoita/300gr jauhoja) 
• (1 kananmuna) 
• suolaa

Ohjeet löytyvät täältä!

Gnocchi-palleroita löytyy myös kaupan tuorepastahyllystä, mutta lämpimästi suosittelen gnocchien tekemistä itse. Valmisversiot eivät ole edes vertailukelpoisia. 

Tomaattikastike

• 2 tölkkiä San Marzano tomaatteja (tai muita kuorittuja kokonaisia tomaatteja) Myös tuoreita tomaatteja voi käyttää, mutta niiden on oltava kastiketomaateiksi soveltuvia ja tarpeeksi kypsiä. 
• tuorepuristettua eli Extra Virgin-oliiviöljyä (mielellään italialaista)
• 1-2 valkosipulin kynttä kokonaisina (tai puolitettuina)
• tuoretta basilikaa
• suolaa
• 250 gr mozzarellaa (tai esimerkiksi savustettua provola-juustoa)
• 100 gr parmesaania (muukin grana-juusto käy)

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi-pallerot voi tehdä etukäteen ja kypsentää kun tomaattikastike on valmis. (OHJE)

Paloittele mozzarella kuutioiksi ja raasta parmesaani hienoksi. Jätä odottamaan.

Laita korkeareunaiseen paistinpannuun tai kattilaan oliiviöljyä ja valkosipulinkynsi tai pari. Kypsennä pieni hetki keskimatalalla lämmöllä. Murskaa sillä aikaa tomaatit monitoimikoneessa, perunapuristimella tai kasvismyllyllä (tai perinteiseen tyyliin käsin rikki puristellen) ja lisää ne sitten pannuun. Mausta suolalla ja halutessasi esim. pienellä määrällä peperoncinoa. 

Anna tomaattikastikkeen kypsyä hiljalleen kuplien noin puolen tunnin ajan. Kun tomaattikastike on valmista poista valkosipuli ja lisää pari tuoretta basilikan lehteä revittynä.  

Keitä gnocchi-pallerot isossa kattilassa (hyvin suolatussa vedessä) parin minuutin ajan. 

Nostele pallerot reikäkauhalla suoraan valmiiseen tomaattikastikkeeseen ja sekoita varovasti. Lisää sekoitellen joukkoon myös puolet parmesaaniraasteesta. 

Kaada pallerot ja soosiin yhteen suurempaan tai annoskokoisiin vuokiin. Lisää päälle paloiteltu mozzarella ja loput parmesaaniraasteesta. 

Gratinoi uunissa (200 astetta) noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja pinta saanut pari tummempaa pilkkua.   Tarjoile tuoreen basilikan kanssa ja nauti heti! 

Gnocchi alla Sorrentina

Nauhapastaa kotona eli tuorepastan ABC

Muutamaankin otteeseen minulta on kyselty tuorepastan tekemisestä kotona, joten tässä viimein pieni informaatiopostaus aiheesta. 

Perheemme certified chef ja alkuperäisitalialainen vääntää tuorepastaa niin vaivattomasti ja nopeasti, että minä harvemmin päädynkään pastaa omin pikkukätösin vääntämään. Tuorepasta valmistuu minultakin nykyään varsin helposti (ja nopeastikin jos käytössä on pastakone). 

Munista ja jauhoista tehdyt tuorepastalevyt esimerkiksi lasagneen, nauhapastat lihaiseen kastikkeeseen tai tonnarelli carbonaraan valmistuvat hetkessä ja se tekee (ainakin minulle) arjestakin juhlaa. Tortellinit, raviolit ja kaikenlaiset täytetyt pastat valmistuvat myöskin samalla reseptillä. Ilman munia tehtyä kuivapastaa on meilläkin kaapit täynnä, mutta kaupan valmista tuorepastaa ei meille osteta, koska se on sata kertaa parempaa itse tehtynä ja valmistuu aika vaivattomasti, (varsinkaan sen jälkeen kun osallistuin pastaluennolle, jolla tuli puhetta siitä mitä kaikkea valmiin tuorepintaan on suihkutettu tarttumisen estämiseksi... )

Tuorepastaa kananmunista - Pasta fresca all'uova 

Mittasuhteet on helppo muistaa.. 

• 1 kananmuna per syöjä 
• 100 gr jauhoja per muna
• (ripaus suolaa ja pieni liraus oliiviöljyä)

Koska kananmuniakin on eri kokoisia, saattaa jauhoja joutua esimerkiksi kaulimisvaiheessa lisäämään. (Jos taikina tuntuu liian kuivalta lisää lusikallinen vettä tai pieni liraus oliiviöljyä.)

Monet italialaiset tekevät tuorepastan ihan tavallisista 00-vehnäjauhoista. Mielestämme parhaan tuloksen saa kuitenkin käyttämällä puolet tavallisia jauhoja ja puolet durumvehnäjauhoja (farina di grano duro)

Tuorepastaa kahdelle
1. Mittaa kulhoon 100 gr puolikarkeita vehnäjauhoja ja 100 gr durumvehnäjauhoja
2. Tee jauhoihin pieni kolo ja riko siihen kaksi kananmunaa
3.  Riko kananmunien rakenne haarukalla ja sekoita ne kevyesti jauhoihin
4. Vaivaa taikina pöydällä kiinteäksi palloksi ja jätä sen jälkeen kelmutettuna lepäämään vähintään puoleksi tunniksi

Kun pastataikina on levännyt, jaa se pienempiin osiin ja ryhdy kaulimaan. Kauli taikina jauhoja (tai esim. mannasuurimoiden tapaista semoliinaa) apunasi käyttäen tasaisiksi, ohuiksi (noin 0,5mm paksuisiksi) levyiksi. 

Jälleen kerran suosittelen kuitenkin kaikkia italialaisen ruoan ystäviä hankkimaan pastakoneen. Varsinkin suurempien erien valmistus nopeutuu huomattavasti. Meillä on kotona Imperian pastakone ja se on ihan ykköshyvä. Se sisältää pastan valmistukseen tarvittavat perustarvikkeet, kaulinosan sekä kahden erilevyisen pastan leikkuriosan. Laadukkaan pastakoneen näyttäisi Suomestakin saavan noin 50 eurolla, joten ihan valtavasta investoinnista ei ole kyse.  Pastakoneen käytöstä lisää tässä aiemmassa postauksessa. 

Tällä kertaa tarkoitus oli valmistaa lihakastikkeen seuraksi nauhapastaa. 

Bolognassa tämä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliatelle kun taas Rooman alueella sama pasta onkin usein fettucine. Mitään eroa näillä ei varsinaisesti ole, fettucine voi olla vähän ohuempaa, kun taas virallisesti bolognalainen tagliatelle täytyy olla leveydeltään 6-8mm. Reippasti levyempi nauhapasta onkin sitten nimeltään pappardelle (joka on muuten tosi herkkua esimerkiksi tuhdimpien riistakastikkeiden kanssa tarjoiltuna) ja ohuempi pari milliä leveä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliolini (jonka kanssa osuvat esimerkiksi kasviksista tai sienistä valmistetut kevyemmät kastikkeet)Bolognalainen ragù muuten tarjoillaan nauhapastan, EI koskaan spaghetin kanssa kuten ulkomailla on usein tapana. 

Kun pastalevyt ovat valmiita, kääntele jauhotetut levyt kevyesti rullalle, tasaa reunat ja leikkaa rullasta haluamasi paksuisia nauhoja. (Kuten alla olevassa kuvassa)

Jos käytössäsi on pastakoneen leikkuriosa, saat tasaisia nauhoja kahvaa kääntämällä ;)

Pastanauhojen leikkaus käsin. 

Keitä pasta suurehkossa määrässä suolattua vettä. Testaamalla on helpoin varmistua pastan kypsyydestä. Kypsymisaika vaihtelee pastan muodon, laadun, paksuuden ja tuoreuden mukaan. Useimmiten pari minuuttia riittää.

Sekoita haluaamasi kastikkeeseen ja tarjoile heti.
Buon appetito! 

Aiemminkin tässä blogissa on tehty tuorepastaa:

• Täydellinen Carbonara - La Carbonara Perfetta
• Tortellini con ripieno di verdure.. eli Kasvis-tortellinit ja kuinka käyttää pastakonetta!
• Tomaattitäytteiset puolikuu-raviolit - Veli di mezzelune con ripieno di pomodoro e mozzarella
• Lasagne al forno - Paras uunipasta
• Hävikistä herkuksi - Häränhäntä-raviolit
• Ravioli di ricotta e spinaci
• Pappardelle al ragù bolognese

Spaghetti "ajo, ojo e peperoncino" - Simppeli valkosipuli-chilipasta

Tämä yksinkertaisuuden ylistys on suosittu ja rakastettu pastaresepti ympäri Italiaa. Valkosipulista ja oliiviöljystä syntyy täydellinen kastike pastalle silloin kun kaapissa ei ole "mitään" ja palkkapäiväänkin on vielä hetki. Kuten niin usein italialaisessa keittiössä: yksinkertaiset raaka-aineet, joista valmistuu todella nopeasti ja helposti herkullista syötävää. Tämä on myös baarista palaavien suosikki juuri helppoutensa ansiosta. 

Aglio & olio (eli roomaksi ajo e ojo) kuuluu vahvasti myös roomalaisen keittiön klassikoihin, joten resepti tulee mukaan myös lopputyöprojektiini. 

Spaghetti "ajo, ojo e peperoncino"
4:lle

• 400-500 gr spaghettia tai muuta pitkää pastaa
• pari valkosipulin kynttä
• reilusti hyvää oliiviöljyä
• rouhittua kuivaa chiliä (peperoncino) oman sietokyvyn mukaan
• (tuoretta lehtipersiljaa silputtuna)
• karkeaa merisuolaa pastaveteen

Laita isoon kattilaan kiehumaan runsas määrä vettä. Suolaa karkealla merisuolalla avokätisesti (ideaalisti pastaveden pitäisi olla yhtä suolaista kuin välimeren vesi)

ja laita pasta porisevaan veteen. Pastan kiehuessa kuullota pannulla runsaassa oliiviöljyssä (veitsen lappeella kevyesti litistetyt) valkosipulit.  Älä kuitenkaan anna valkosipulin ruskistua (!) vaan poista kynnet kun öljy on ottanut makua ja valkosipuli pehmentynyt.  (Halutessasi voit myös suikaloida/silputa valkosipulin ja jättää ne mukaan jos haluat niistä vielä vahvemmin makua.)  Lisää rouhittu chili hetken kuluttua pannulle mukaan paahtumaan. 

Nosta sen jälkeen pari kauhallista pastan keitinvettä kuumalle pannulle ja siirrä sen jälkeen todella al denteksi jätetty spaghetti myös mukaan ja sekoita hyvin. Tarkoitus on että pastan kypsyminen viimeistellään pannussa, samalla kun se vetää herkullisen oliiviöljyn, chilin ja valkosipulin maun sisäänsä. Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita halutessasi joukkoon tuoretta lehtipersiljaa pieneksi silputtuna. Nauti heti!

Tähän köyhänmiehen pastaan ei juusto kuulu, eikä se sitä kyllä tarvitsekaan. 

Vermicelli all'amatriciana

(A)matriciana on Roomalainen, taivaallisen ihana tomaattinen pastakastike possukaula-pekoni Guancialen ja pecorino-juuston kanssa. Alkuperäinen ohje, joka on saanut nimensä Amatricen kylastä Rietin provinssista, ei sisällä sipulia, mutta roomalaisvarsiossa sitä  useinkin käytetään.  

Vermicelli-pastaa roomalaisessa Amatriciana-soosissa

• 150 gr. guanciale-possunniskapekonia
• 200 gr. tomaattimurskaa
• 400 gr. kuoritut tomaatit (tolkki)
• 50 gr. punasipulia (1 pieni punasipuli)
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 lusikkaa balsamiviinietikkaa
• peperoncinoa / chilirouhetta tai tuoretta chiliä
• 80 gr. pecorino romano-juustoa
• Suolaa, pippuria

 400-500 gr. vermicelli-pastaa (spaghetti)

Vermicelli all'amatriciana

• 150 gr. di guanciale ben stagionato tagliato a striscioline
• 200 gr. di polpa di pomodoro casalino
• 400 gr. di pomodorini pelati di collina
• 50 gr. di cipolla rossa
• ½ spicchio d'aglio
• 2 c. di aceto balsamico
• Peperoncino
• 80 gr. di pecorino romano
• Sale e pepe q.b.

 400 gr. di vermicelli bucati di Gragnano 

Paista suikaloitu guanciale pannussa miedolla lämmöllä rapeaksi ilman lisättyjä rasvoja. Nostele paperille jotta ei jää ylimääräistä rasvaa. Kuullota pilkottu punasipuli. Lisää pannuun rouhittu chili, valkosipuli ja balsamiviinietikka ennen tomaattimurskaa. Kypsennä matalalla lämmöllä. 

Keitä vettä isossa kattilassa ja keitä pasta suolatussa vedessä erittäin al denteksi. Nostele pasta pannuun ja loppukypsennä se soosissa. Sekoita joukkoon 2/3 rapeista guancialen paloista.  Jaa annokset ja ripottele päälle raastettua pecorinoa ja loput guancialesta. Tarjoile heti. 

Lautaset tyhjenevät erittäin nopeasti!

Täydellinen Carbonara - La Carbonara Perfetta

Roomalaisesta Carbonarasta on ollut meillä puhetta aiemminkin ja perusreseptikin jo löytyy.

Tämä on (joskus arkisenkin) pastaruoan viikonloppuversio, jonka perheemme chef valmisti kun kovasti toivoin semmosta "täydellistä carbonaraa" jossa pasta olisi tuoretta ja ihanaa, kastike kermaista ja maukasta (ilman tippaakaan kermaa) guanciale rapeaa ja herkullista, sopivasti pecorinoa ja paahdettua mustapippuria. 

Täydellinen Carbonara resepti kahdelle

• 200 gr di tonnarelli (tai muuta hyvää pastaa) 
• 50 gr di Guanciale - (possunkaula)pekonia
• 2-3 mahdollisimman tuoretta (luomu)munan keltuaista
• n. 75 gr pecorino romano - juustoa 
• mustapippuria vastarouhittuna ja kevyesti pannussa paahdettuna

Filipon nonnan vanha Abruzzolainen "pastakitara" - taikinalevy painetaan kevyesti kaulimella  kitarankielistä läpi ja näin valmistuvat "spaghetti alla chitarra" jotka tunnetaan myös nimellä tonnarelli. 

Ensimmäisenä valmistui tietystikin pasta. Jälleen kerran perusreseptillä (1 muna per syöjä ja  100 gr jauhoja per muna) Sen jälkeen kun taikinapallo on vaivattu kimmoisaksi ja sileäksi, jätä se lepäämään kelmutettuna vähintään pariksikymmeneksi minuutiksi jääkaappiin. 

Tämänkertainen pastatyyppi tunnetaan nimellä tonnarelli (myös spaghetti alla chitarra) joka valmistui helposti ensin pastakoneella ja sitten käyttäen Filipon nonnan (=mummon) vanhaa "pastakitaraa."

Il guanciale di maiale

Il Guanciale, on hieman pekonia muistuttava suolaliha possun kaulasta ja/tai poskesta. Sitä ei tarvitse olla valtavaa määrää, koska kyseessä on sen verran maukas osa possua. Minä haluan possunkaula-pekonini ohuina suikaleina, jotka on paahdettu rapeiksi kuivalla pannulla ilman lisättyjä rasvoja. 

Samalla kun guanciale paistui keskilämmöllä rapeaksi, vatkasin kevyesti kulhossa 3 luomu keltuaista ja siihen sekoitettiin joukkoon n. 50 grammaa pieneksi raastettua pecorino romano-juustoa. Kun guanciale on ottanut hieman väriä, nostele se talouspaperille kuivumaan. Jätä 1-2 rkl guancialesta irronnutta rasvaa ja sekoita se hieman jäähtyneenä keltuais-pecorinoseokseen. 

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa ja laita pasta kiehumaan. Kuumenna huuhdelta pannu uudestaan ja rouhi siihen reilusti mustapippuria. Paahda pippurirouhe kevyesti, ja lisää sen jälkeen mukaan hieman pastan keitinvettä. Heitä pasta pannuun todella al dentenä ja kypsennä hetken aikaa. Siirrä pannu pois levyltä ja sekoita nopeasti keltuais-pecorinoseos pastan joukkoon, pastan lämpö kypsentää keltuaista tarpeeksi. Sekoita mukaan 2/3 osaa rapeista guanciale-paloista ja jaa lautasille. Ripottele annosten päälle loput guancialesta, raastetusta pecorinosta ja rouhaise päälle hieman mustapippuria. Nauti heti!

La Carbonara perfetta

Täydellisen ihanaa!