Vaniljasyndrooma eli tomaattipastan uusi tuleminen

"Hän ei ota riskejä, jäätelötötteröissäkin hän valitsee aina turvallisen vaniljan."

Harvalle kuitenkaan tulee mieleen kuinka hyvin se tylsä ja turvallinen vanilja sopiikaan tomaattikastikkeeseen. Uunissa hellästi täydellisiksi paahdetut pikkutomaatit ja aavistus valkosipulia, täyteläisyyttä hyvästä oliiviöljystä. Näistä valmistuu jo yksinään tosi herkullinen kastike, joka saa ihan uudenlaista syvyyttä vaniljasta. 

Fettuccine con pomodorini confit alla vaniglia - 

Nauhapastaa paahdettujen pikkutomaattien, vaniljan ja pecorinon kanssa

pikkutomaatteja 

extra virgin oliiviöljyä 

suolaa 

1-2 valkosipulinkynttä

ripaus (tomu)sokeria

1 vaniljatanko 

reilusti vastaraastettua pecorino romano-juustoa

itsetehtyä nauhapastaa (tai esim. DE CECCO kuivapastaa) 

Pomodorini confit - eli makeaksi paahdetut pikkutomaatit menossa uuniin

Tee ensimmäisenä tomaatit valmiiksi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat tosi monikäyttöisiä (esim. lisukkeina tai salaateissa) ja herkullisia sellaisenaankin, mutta tähän reseptiin ne tuovat erityisen ihanan syvän maun. 

Halkaise pestyt tomaatit puoliksi ja levitä pellille sisäpuoli ylöspäin. Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja ripauttele mausteet (suolaa, tomusokeria, mustapippuria, valkosipua, rosmariinia/timjamia) 

Paahda 120 asteisessa uunissa noin 1½ tuntia. 

Tee kastike. Soseuta suurin osa paahdetuista vielä lämpimistä pikkutomaateista sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. (Parit tomaatit voi jättää kokonaisiksi annosta päälle.)
Kaada soseutettu tomaattikastike siivilän läpi pannuun (mahdolliset kuorenpalat ym on siis tarkoitus saada pois)
Leikkaa vaniljatanko terävällä veitsellä halki pituussuunnassa ja kaavi vaniljansiemenet veitsenkärjellä kastikkeeseen. Laita myös tangonpalat mukaan seokseen ja seos tulille matalla lämmöllä kun pasta on kiehumassa. Kastiketta ei tarvitse enää kypsentää, vain kevyesti lämmittää ennen tarjoilua.

Keitä pasta suuressa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Ota pastankeitinvettä talteen reilu kupillinen, koska sitä tarvitaan sekoitusvaiheessa.
(Tässä toimii oikein hyvin nauhapasta kuivaversionakin, mutta itsetehty pasta on vaan NIIN HYVÄÄ)
Nostele napakka nauhapasta soosipannuun, sekoita hyvin ja lisää tarpeen mukaan keitinvettä (ja liraus hyvää oliiviöljyä)  Viimeistele kokonaisiksi jätetyillä tomaatinpaloilla ja runsaalla määrällä pieneksi raastettua pecorinoa. Nauti heti! 

Ensimmäisen kerran tähän nerokkaaseen yhdistelmään törmäsimme Salvatore Tassan Colline Ciociare-ravintolassa. Hänen opissaan oli ollut myös Filipon silloinen esimies, Chef Danilo Ciavattini.  

Punajuurihummus ja muita ravintorikkaita herkkuja

Tänä keväänä on inspiroiduttu ihanasta Herkku-keittokirjasta, jonka sain juuri ennen joulua. Kirjasta löytyy valtava määrä toinen toistaan herkullisempia reseptejä, jotka sopivat koko perheelle. Vakkareiksi ovat meillä jo päässeet mm. kirjan linssikeitto ja tämä ihanaakin ihanampi punajuurihummus. Yksinkertainen on usein parasta ja kun tätä laittaa niin ihmettelen miksen aiemmin ole keksinyt yhdistää lemppareitani punajuurta ja hummusta. 

Rapeaa leipää, punajuurihummusta ja avokadoa. On muuten törkeän hyvää! 

PUNAJUURIHUMMUS

500 gr keitettyjä punajuuria

350 gr käyttövalmiita kikherneitä 

(luomu)sitruunan kuori ja mehu

2 valkosipulinkynttä

½ dl tahinia 

½ dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Avokadoa & saksanpähkinöitä tarjoiluun 

Raaka-aineet tehosekoittimeen ja soseeksi (tai sauvasekoittimella). Mausta ja nauti!
Just niin helppoa kuin miltä kuulostaakin. 

Lämpimästi voin suositella myös koko tätä kirjaa. Tosi kivoja ideoita välipaloihin ja muihin. Terveellisiä ja mielenkiintoisia juttuja, ja mikä tärkeintä, tosi herkullisia.

Kenelle?Terveellisemmästä ruoasta nauttivalle lapsiperheelle ja ruoka-allergisen avuksi.
Supersuositun Aamupala-kirjan tekijän, Hanna Stoltin, Herkku – Ravintorikasta ruokaa koko perheelle (Readme) kokoaa yksien kansien väliin lapsiperheen uudet suosikkiruoat, joissa myös erityisruokavaliot on otettu ilahduttavan hyvin huomioon.
Silmiähivelevän kauniita kuvia ahmii jo silmillään. Noin 300 sivun väliin  mahtuu helppoja kasvispainotteisia arkiruokia, aamu- ja välipalaideoita sekä astetta terveellisempiä herkkuja makeannälkään. Mukana ovat niin kotoisat karjalanpiirakat ja lihapullat kuin trendikkäät raakaruokaherkut ja kukkakaalipizzatkin. Kaikissa resepteissä yhdistyvät vaivattomuus, hauskuus ja ravinteikkaat raaka-aineet.

Keksilevite eli kotitekoinen Speculoos Spread

Havahduin tänä syksynä siihen, että en ole käynyt Amsterdamissa valmistumiseni jälkeen, eli yli viiteen (!) vuoteen.
Hollantilaiset ovat kehitelleet kaikenlaista mahtavaa, mutta yksi lempiasioista on keksilevite eli speculoos-tahna. Maapähkinävoin kaltainen koostumus, mutta niin unelmainen pehmeän mausteinen ja kermainen maku. Tämä Belgiassa ja Alankomaissa tunnettu, todella addiktoiva tahna ei vielä (onneksi?) ole levinnyt Suomeen tai Italiaan, mutta valmistus onnistuu todella helposti myös kotikeittiössä. 

Tahnaahan syö sellaisenaan lusikalla purkista, mutta mahtavaa esimerkiksi paahtoleivällä tai viipaloidun vihreän omenan kanssa. Kokeile myös jäätelön tai vaikka pannareiden päällä. 

Speculoos-tahna eli keksilevite

125 gr Lotus Biscoff keksejä 

25 gr tummaa sokeria (fariinisokeri tai muscovado) 

100gr kondensoitua maitoa / makeutettua soijakermaa / kookosmaitoa

10 gr voita tai margariinia (tai kookosöljyä)

1 tl sitruunamehua

ripaus suolaa 

ripaus kanelia

Helpoiten keksimurska valmistuu monitoimikoneessa, mutta valmistus onnistuu hyvin niinkin että lämmittää ensin nesteet ja murentaa keksit joukkoon. Lisää mukaan kaneli, suola ja sitruunamehu. Kun keksit ovat pehmenneet, hienonna sauvasekoittimella.  Lisää viimeisenä sulatettu voi (tai margariini)
Massan voi surauttaa joko ihan hienoksi tai jättää vähän rakeisemmaksi "crunchy", myös nesteen määrää voi säätää haluamaansa suuntaan. Jäähtyessään tahna kovettuu jonkin verran. 

Purkita ja anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin ajan. Nauti! 

VEGAANINEN Biscoff-keksit ovat valmiiksi vegaanisia ja tästä tulee todella hyvää ilman mitään eläinperäisiä tuotteita. Varioida voi paljon (itse olen kokeillut mm. kookosmaidolla ja kaurakermalla. Toimii!)  

 Joulun lähestyessä (tai miksei muutenkin) todella herkullinen variaatio keksitahnahnasta syntyy käyttämällä tietysti perinteisiä piparkakkuja. Olisiko keksitahnapurkissa ideaa joululahjaksikin? 

Paahdettu kukkakaalikeitto

Kukkakaali on turhaan parjattu ja usein haisevaksi lötköksi keitetty, jos se ei ole gratinoitu juustokasan alla. Muuntautumiskykyinen kukkakaali sopii myös keventäjälle niin kypsänä kuin raakana ja tässä keitossa se saa syvyyttä ja makua paahtamisesta, joten se ei vaadi edes kermaa kaverikseen. Kukkakaalit ovat sesongissa Suomessakin, joten nyt syksyn ekoina kylminä iltoina heitä kukkakaalit uuniin ja tee kevyt mutta herkullinen keitto! 

Paahdettu kukkakaalikeitto

1 kukkakaali

1 sipuli 

pari valkosipulinkynttä

(1 porkkana)

(1 sellerinvarsi tai pala juuriselleriä)

oliiviöljyä

suolaa & pippuria

timjamia

laakerinlehti

kana- tai kasvislientä

lisäksi: yrttioljyä, paahdettuja cashew-pähkinoitä tai krutonkeja

Paloittele kukkakaali ja sipuli reilunkokoisiksi paloiksi. Heitä ne ja valkosipulit uunipellille, lorauta pikkaisen oliiviöljyä, sekoita ja paahda 180-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Parhaan paahtamistuloksen saavuttamiseksi voit kertaalleen pyöräyttää palaset ympäri paiston aikana.  (Samoilla lämmöillä voi halutessaan paahtaa keiton päälle cashew-pähkinöitä tai krutonkeja) 

Paahdetut kasvikset kattilaan yrttien ja (kana- tai) kasvisliemen kanssa, keittele noin vartti ja surauta sitten sauvasekoittimella koko hoito soseeksi. Tarkista suola ja pippuri. 
Keitto on herkullista sellaisenaan, mutta liraus yrttiöljyä  (tuoretta lehtipersiljaa tai basilikaa silputtuna, oliiviöljyä ja suolaa) tekee sille hyvää. Lisää suutuntumaa keittoon saa paahdetuista cashew-pähkinöistä tai (valkosipuli)krutongeista.

Polpette di pollo con salsa allo yogurt

Kanapullat ovat varma koko perheen suosikki, kukapa ei lihapullista tykkäisi. Nämä pullat valmistuvat helposti uunissa, mutta ne voi toki pannullakin paistaa. Kanapullia on kiva tuunata ja niihin saa helposti vaihtelua pienillä lisäyksillä: kana tykkää tuoreyrteistä, raastetusta sitruunankuoresta, hienonnetusta sipulista, erilaisista juustoista ja esim. aurinkokuivatuista tomaateista. Raikas jugurttikastike sopii pullien kanssa kuin nenä päähän. 

Polpette di pollo con salsa allo yogurt

Polpette di pollo - kanapullat 
1 keitetty peruna
300 gr (luomu)kananrintafilettä
kuivahtanutta leipää (tai pankomuruja/korppujauhoja)
reilu desi maitoa
1 (luomu)muna
hienoksi raastettua parmesaania
suolaa, pippuria

Salsa allo yogurt - Jugurttikastike 
kreikkalaista jugurttia (tai luonnonjugurttia)
1tl hunajaa
suolaa ja pippuria
raastettua inkivääriä
tuoretta basilikaa ja ruohosipulia silputtuna
liraus hyvää oliiviöljyä
(raastettua kurkkua)

Muussaa keitetty peruna ja lisää siihen maito. (Tässä vaiheessa mukaan voi laittaa myös korppujauhoja/kuivahtanutta leipää) Hienonna kanafile joko terävällä veitsellä tai vaikka monitoimikoneessa. Sekoita hienonnettu kana ja perunasose, kananmunan ja parmesaaniraasteen kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla, tässä vaiheessa voi muutenkin tuunata pullataikinansa yrteillä.tms

Muotoile massasta kostein käsin pienehköjä, alle 20 gramman palleroita. Pyöräytä pullat itsetehdyissä korppujauhoissa tai pankomuruissa ennen pellille laittoa. Pullia tulee tästä määrästä noin 30 kappaletta. 

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Käännä pullat kertaalleen paiston aikana. 

Valmis pulla on päältä rapea ja sisältä mehevä. 

Perinteisen tsatsikin sijaan näiden pullien kanssa sopii mainiosti myös tuoreesta inkivääristä raikkautensa saava jugurttisoosi. Jugurttikastike valmistuu nopeasti pullien kypsyessä sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään. Jätä soosi maustumaan jääkaappiin. 

Aneemisen näköisiä pullia voi piristää tuoreilla yrteillä

Tarjoile pullat ja kastike raikkaan salaatin tai esim. paistettujen perunoiden kanssa. 

Melonisalaatti eli kesä lautasella

Melonit ovat parhaimmillaan juuri nyt ja meillä lähiruokaakin. Prosciutto e melone on yksi suosituimmista kesälounaista tai alkupaloista, mutta tämä "ohje" käy vegaaneillekin. Pääosassa on nimittäin pelkkä meloni! 

Kevyeksi lounaaksi yhdelle, alkupalaksi kahdelle

Melonisalaatti

Cantaloupemeloni
lime
sormisuolaa
ripaus chiliä (jauhe)
tuoretta basilikaa (tai korianteria) silputtuna

Puolita meloni ja poista siemenet lusikalla. Siivuta meloni ja ripottele päälle chilijauhe, silputtu basilika ja suola. Purista päälle limen mehu ja nauti! 

Tiesitkö, että cantaloupemeloni on saanut nimensä Rooman lähellä sijaitsevasta Cantalupon kylästä, jonne lähetystyöntekijät toivat meloonin Aasiasta jo 1100-luvulla? Meloonia viljellään runsaasti Roomaa ympäröivillä kukkuloilla. 

Sata grammaa cantaloupemelonia sisältää jopa 7,3 gr kuitua, ohhoh. 

Spaghetti all'Amatriciana

Meillä on syödään tätä ihanaa pastaa varmaan kuukausittain ja yksi versio tästä maakuntamme klassikosta on  julkaistu blogissa aiemminkin. Mutta nyt on hyvä hetki ottaa tämä uudestaan esille, kun reseptin nimikkokaupunki Amatrice on tuhoutunut tämän viikon maanjäristyksissä kokonaan. Ajatuksemme ovat kotinsa ja omaisensa menettäneissä, myös tätä herkkua valmistaessamme. Valtavan surun kohdatessa, tämä pasta lämmittää mahaa ja mieltä.
Amatricessa piti nyt viikonloppuna järjestää vuosittainen ruokatapahtuma ja kyläjuhla Sagra dell'Amatriciana jo 50. kerran. 
Tämä resepti on Amatricen kaupungin versio rakastetusta klassikosta. 

Spaghetti all'Amatriciana
4:lle nälkäiselle

500 gr spaghettia
125 gr guanciale-possunniskapekonia
lusikallinen neitsytoliiviöljyä
liraus kuivaa valkoviiniä
400 gr San Marzano tomaatteja (tölkki kuorittuja) 
palanen peperoncino-chiliä
100 gr pecorino-juustoa raastettuna 
suolaa

500 g di spaghetti
125 g di guanciale di Amatrice
un cucchiaio di olio di oliva extravergine
un goccio di vino bianco secco
6 o 7 pomodori San Marzano o 400 g di pomodori pelati
un pezzetto di peperoncino
100 g di pecorino di Amatrice grattugiato
sale

Laita pannuun oliiviöljy, peperoncino (kuivattu kokonainen pieni punainen chili) ja pilkottu guanciale. Kypsennä kunnes guanciale-pekoni kypsää. Nostele pekoninpalat paperille, älä kaada rasvaa tai chiliä pois. Kaada liraus kuivaa valkoviiniä pannuun, kypsennä hetken aikaa ja lisää tomaatit. Hauduttele soosia rauhassa, poista lopuksi peperoncino. 

Keitä vettä isossa kattilassa ja keitä pasta suolatussa vedessä erittäin al denteksi. Nostele pasta pannuun ja loppukypsennä se soosissa. Sekoita joukkoon 2/3 rapeista guancialen paloista.  Jaa annokset ja ripottele päälle raastettua pecorinoa ja loput guancialesta. Tarjoile heti. 

Ruokabloggaaja Paolo Campana heitti 2 euron haasteen ravintoloille.
Nyt sadat ravintolat ovat luvanneet lahjoittaa 2€ jokaisesta myydystä Amatriciana-annoksesta Keski-Italian maanjäristyksen uhreille. 
Lahjoitukseen ei tietysti tarvi pastaa syödä saati myydä.
Punaisen ristin tilinumero IT40F0623003204000030631681  (IBAN) 

IBAN: IT40F0623003204000030631681

BIC/SWIFT: CRPPIT2P086

Vastaanottaja: Associazione italiana della Croce Rossa (Italian Punainen Risti) 

Causale: "Terremoto Centro Italia"

Törkeän hyvä gluteeniton Lasagne

Olen ollut jonkun verran epäileväinen gluteenittomien pastojen suhteen. Keittoajat pitävät huonosti paikkaansa ja tulos on harvoin mielestäni onnistunut. Olen kuitenkin joutunut gluteenittomiin tutustumaan koska isälläni on keliakia ja olisi kiva laittaa kaikille soveltuvia ruokia. 

Tätä voin todella lämpimästi suositella vaikka viikonloppuruoaksi. Koko porukalle tehtiin lasagnea samoista gluteenittomista levyistä ja tulos oli erinomainen. Ei nimittäin olisi huomannut mistään, että ei ole ns. normaalit levyt käytössä. Runsaat soosit ja herkkua tulee! 
En suunnitellut ohjeen kirjaamista minnekään (kuten kuvista huomaa) mutta tuli niin hyvää, että pakko suositella muillekin gluteenia välttäville! 

Tein edellisenä päivänä valmiiksi ragusoosin, jota hauduttelin rauhassa tuntikausia. Seuraavana aamuna ei tarvinut kuin tehdä besciamella-maitokastike ja kasata lasse uunivalmiiksi. 

Gluteeniton lasagne  

2 pkt Semper gluteenittomia lasagne-levyjä (muutkin varmaan käy)

Ragù-soosi

• 700gr naudan jauhelihaa
• (hieman oliiviöljyä)
• 1 pieni paketti pekonia (/pancettaa / guancialea)
• 2-3 vartta lehtiselleriä
• 2 isoa sipulia
• 3 porkkanaa
• (pari valkosipulin kynttä)
• 1-2 pientä purkkia tomaattipyrettä (tykkään laittaa reilusti mutta vähempikin riittää)
• lihalientä 
• kuivattuja yrttejä (oregano, timjami, meirami, rosmariini.tms), pippuria, ripaus muskottipähkinää, 1-2 laakerinlehteä

Besciamella-maitokastike

• reilu 50 gr voita
• 1 desi vaalea gluteeniton jauhoseos
• 1 litra (täys)maitoa
• suolaa, muskottipähkinää

Lisäksi

2 mozzarella palleroa (a125gr) 

reilusti vastaraastettua parmesaania (tai muuta grana-juustoa) 

Valmista lihakastike vaikka edellisenä päivänä ja hauduttele rauhassa valmiiksi.

 Kuori sipulit, porkkana ja selleri.  Pilko kasvikset ja pekoni pieniksi kuutioiksi. 

Kuullota pekonit ja hienonnettuja kasviksia 10 minuuttia pienellä lämmöllä.

Lisää jauheliha ja ruskista  koko ajan sekoitellen. Huomaa kuitenkin, että jos teet suurempia määriä niin jauheliha on hyvä ruskistaa erikseen ja pienemmissä erissä. 

Lisää tomaattipyre ja sekoita hyvin. Lisää nesteet, mausteet ja kiehauta seos. 

Sekoita ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä vähintään 2-3 tuntia. Tarkista aina välillä, ettei kastike pääse kuivahtamaan ja lisää nestettä tarvittaessa. Suolata kannattaa vasta lopussa, varsinkin jos lisäilee suolattua lihalientä. 

Tee besciamella eli valkokastike valmiiksi. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon desi gluteenitonta jauhoseosta. Voita ei ole tarkoitus ruskistaa! Lisää sekoitellen joukkoon lämmin maito pieni määrä kerrallaan. Sekoita, kunnes kastike sakenee ja anna kuplia matalla lämmöllä noin 5 minuuttia.  Mausta suolalla, muskottipähkinällä ja pippurilla. 

Valuta mozzarella-pallot (ja leikkaa kuutioiksi) ja raasta parmesaani (tai muu Grana-juusto) hienoksi. 

Voitele uunivuoka. Laita pohjalle hieman valkokastiketta ennen ensimmäisiä pastalevyjä. Kasaa kerroksittain pastalevyjä, ragù-kastiketta, valkokastiketta ja revittyä mozzarellaa ja raastettua parmesaania. Päällimäiseksi voit jättää pelkkää valkokastiketta ja juustoa, tai valkokastiketta johon on sekoitettu hieman ragù-kastiketta. 

Paista 175-200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia, ja anna sen jälkeen vetäytyä. Halutessasi voit kypsentää lasagnea matalahkossa lämpötilassa aluumiinifoliolla peitettynä pidemmän aikaa ja vasta lopuksi ruskistaa pintaa esim. grillivastuksen alla. 

Nauti hyvässä seurassa kera vihersalaatin ja viinin.
Ykköshyvä viikonloppuruoka, myös gluteenittomana! 

Dolomiittien punajuuriraviolit eli Casunziei Ampezzani

Tyttärestämme herkistyneenä, rupesi  Filippo eräänä syyskuisena iltana muistelemaan lapsuutensa lomia Dolomiiteilla. Olennaisesti näihin muistoihin Cortinassa kuuluivat herkulliset, puolikuun muotoiset punajuurilla ja perunoilla täytetyt raviolit, jotka tarjoiltiin raastetun parmesaanin kanssa unikonsiemen-voikastikkeessa. 
Koska meidän pikkaraisemme kanssa emme ole vielä ainakaan pariin vuoteen pääsemässä vuoristolomalle, veivät nämä mieheni lohturuoka ja lapsuusmuisto-raviolit meidät kuitenkin unohtumattomalle makumatkalle. 
Punajuuret ja perunat ovat tällä hetkellä parhaimmillaan (niin Suomessa kuin Italiassakin) joten tällä reseptillä osallistumme Sadonkorjuu-aiheiseen kuukauden ruokahaasteeseen. 

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Pasta
350 gr 00-jauhoja
3 kananmunaa 
(1 rkl maitoa)

Täyte
400 gr keitettyjä punajuuria
200 gr keitettyjä perunoita 
100 gr valutettua ricottaa
1 kananmuna
1 rkl voita
hieman korppujauhoja 
raastettua parmesaania tai muuta grana-juustoa
ripaus kanelia tai muskottipähkinää
suolaa ja pippuria

Päälle
80 gr voita
2-3 rkl unikonsiemeniä
runsaasti vastaraastettua parmesaania 

Keitä perunat ja punajuuret kypsiksi. Survo perunat kulhoon ja raasta kypsät punajuuret pannuun ja kuullota hetken aikaa voissa, niin että punajuuret menettävät hieman ylimääräistä kosteutta. Yhdistä ricotta ja perunasurvos, lisää joukkoon kuullotettu punajuuriraaste ja sekoita hyvin. Lisää mukaan yksi (luomu)muna ja niin paljon raastettua parmesaania ja hieman (itsetehtyä) korppujauhoa, että massasta tulee sopivan kiinteää. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella kanelia tai muskottipähkinää. Tarkista maku. 
(Halutessaan täytteeseen voi lisätä puristetun valkosipulin kynnen tai pienen määrän silputtua ruohosipulia)
Jätä täyte lepäämään kelmutettuna jääkaappiin. 

Tee pastataikina sekoittamalla munat ja jauhot sileäksi taikinaksi, joko monitoimikoneella tai käsin. Työstä taikinaa kunnes siitä muodostuu kiinteä ja sileä pallo. Jätä taikinapallo kelmutettuna lepäämään viileään. 

Kauli levännyt taikina joko kaulimella käsin tai pastakoneella ohuiksi pastalevyiksi. Ota pastalevyistä pyöreää muottia (halkaisijaltaan 5-6cm) apunasi käyttäen pyöreitä paloja, joiden keskelle tulee lusikallinen punajuuri täytettä. Taita pastarenkaat puoliksi ja sulje täyte huolellisesti sisälle. Kiinnitä puolikuun reunat hyvin haarukalla painaen. 

Keitä raviolit suolatussa vedessä al dente-kypsiksi. Sulata sillä aikaa pannussa runsaasti voita, johon heität mukaan unikonsiemenet. Valuta raviolit vedestä ja nostele suoraan pannuun. Pyöräyttele raviolit reippaasti voissa ja tarjoile raastaen runsaasti hyvää (iäkästä) parmesaania päälle. Nauti!! 

poi parmigiano come se piovesse

mmm... täydellistä!

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Casunziei Ampezzani eli Dolomiittien punajuuriraviolit

Crema alle nocciole - Hasselpähkinälevite

Filipon isä toi meille omista Euroopanpähkinäpensaistaan satoa, eli saimme taas tänäkin vuonna suuren määrän hasselpähkinöitä. Pähkinät ovat ihania, mutta kuorimisessa on tosiaan oma hommansa. Viime vuonna valmistimme ihania hasselpähkinäkeksejä (resepti löytyy täältä) ja tänä vuonna isosta määrästä pähkinöitä tehtiin ihanaa nutellamaista suklaalevitettä. Pähkinälevitteen teko on helppoa (varsinkin jos ostaa jo kuorittuja pähkinöitä) ja tulos on hurjan herkullinen. Levite on ihan eri sarjassa kuin valmistuotteet ja näitä on helppo tuunailla suklaan, sokerin ja rasvan laatuja vaihtamalla.
Tämähän on suorastaan terveysruokaa, kun hasselpähkinät ovat itsessään todella ravinteikkaita ja tumma suklaa tekee vain hyvää. Tätä tahnaa vetelisi sellaisenaankin, mutta toimii erittäin hyvin vaalean leivän päällä ja erilaisissa leivoksissa. 

Kuoritut hasselpähkinät

Crema alle nocciole 

100 gr paahdettuja ja kuorittuja hasselpähkinöitä
100 gr tummaa suklaata
50 gr sokeria  
150 ml maitoa 
70 ml öljya tai sulatettua voita
(ripaus suolaa)
(vaniljaa) 

Kevyen paahdon jälkeen

Paahda pähkinöitä hetken aikaa uunissa (175 astetta - 10 min) jäähdytä ja kuori halutessasi myös ns. nahkaosa pähkinöistä. 

Jauha pähkinät ja sokeri tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi. Lisää paloiteltu tumma suklaa ja jatka hienontamista kunnes seos on hiekkamaista. 

Lämmitä maito ja öljy kattilassa (älä keitä) ja sekoita sitten pähkinäsuklaaseos nesteen joukkoon rauhallisesti sekoitellen. Jatka sekoittelua matalalla lämmöllä (seoksen ei ole tarkoitus kiehahtaa.) ja testaa maku. Parhaimmillaan levite on jäähtyneenä.  Levitteen ollessa valmista (n. 10 min jälkeen) kaada se pieniin steriloituihin lasipurkkeihin ja säilytä kylmässä. Levite säilyy jääkaapissa noin kuukauden, mutta häviää todennäköisesti huomattavasti nopeammin. 

Tehosekoittimessa

Kuten sanottu, tätä levitettä voi tuunata käyttämällä esimerkiksi maitosuklaata (ja vähemmän maitoa) tai valkosuklaata. Silloin pieni vaniljalisä on kyllä ehdoton.

Roomalaista peltipizzaa kotona

Perheemme roomalainen kokki on meillä aina vetovastuussa kun valmistetaan pizzaa ja pastaa. Siitä johtuen otinkin asiakseni treenata molemmista perusjutut kuntoon, niin että valmistus onnistuu kunnialla silloinkin kun mies ei siihen ehdi.  Tuorepastan valmistuksesta olinkin jo aikaa sitten kirjoittanut blogiinkin (Tuorepastan ABC löytyy täältä) ja nyt viimein joku sananen pizzasta. 
Tärkeintä on jauhojen laatu, rakkaudella vaivattu taikina, joka on kärsivällisesti kohotettu (viileässä). Pizzataikinaa ei voi kiirehtien tehdä, niin että siitä silti tulisi hyvää. Jauhojen täytyy olla tarpeeksi vahvoja kestääkseen pitkän nostatusajan. Yksinkertaiset ja laadukkaat raaka-aineet ja kärsivällisyys ovat pizzan valmistuksessa siis todella tärkeässä roolissa. 
Vaikka pizzan valmistus on jo taidetta itsessään ja täydellinen pizza vaatii vuosien treenauksen, voi myös amatöörinä saavuttaa herkullisia tuloksia kun malttaa nouttaa jotain perusohjeita. 

Roomalaisen peltipizzan resepti kotikeittiössä

• 1 kg "vahvoja" jauhoja (esim. Lidlin"BIOTREND Organic Strong White Bread Flour")
• 800gr vettä (eli n. 750ml) 
• 20-30 gr merisuolaa (1½-2 rkl)
• 5-7 gr kuivahiivaa  
• neitsytoliiviöljyä

Sekoita kulhossa puuhaarukalla kuivahiiva jauhoihin ja lisää vesi nauhana koko ajan sekoitellen. Taikina voi tässä vaiheessa vaikuttaa liian kostealta, mutta älä lisää enempää jauhoja. Sekoita mukaan oliiviöljy ja jätä taikina lepäämään n. 10 min ajaksi. Sekoita vasta sitten suola mukaan, niin hiiva ehtii käynnistyä. Jätä lepäämään vielä vartiksi. 

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja vaivaa sitä helläkätisesti. 

Aseta taikina alustalle neliöksi sen kummemmin painelematta. Tartu taikinaneliön yläreunaan ja käännä se alareunan päälle, eli reunat vastakkain niin, että taikina kääntyy itsensä päälle. 

Toista tämä muutaman kerran ilman muuta vaivausta. Nosta ja käännä, nosta ja käännä. Taikinan tahmaisuus vähenee ja rakenne paranee joka kerralla. Anna taikinan levätä väleissä hetken aikaa. Taikinan pitäisi lopussa olla kimmoisaa.

Laita taikina pallona öljyttyyn kulhoon, peitä tiukasti tuorekelmulla, laita jääkaappiin alatasolle ja anna kohota 1 vrk (vähintään 18h enintään 24h, jos sinulla ei ole erityisen vahvoja jauhoja, jotka kestävät parinkin päivän nostatuksen) Jaan tämänkokoisen taikinan yleensä kahdeksi palloksi eri kulhoihin jo nostatusvaiheessa. 

Ennenkuin alat tehdä pizzaa, anna taikinan lämmetä huoneenlämpöiseksi. Lämmitä uuni mahdollissiman kuumaksi (250 astetta)

 Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja painele kevyesti sormenpäillä muotoonsa niin että et tuhoa kuplia. Vaihtoehtoisesti voit painella taikinan suoraan pellille oliiviöljyä apunasi käyttäen. Annoin tässä vaiheessa taikinan lepäillä vielä huoneenlämmössä. 

 Päällystä sitten haluamillasi täytteillä ja paista kunnes reunat saavat kullankeltaisen värin, eli n. 20-25min. 

Meillä peruspizzat ovat tomaattipizza mozzarellalla (margherita) ja valkoinen perunapizza. 

Perunapizzaan tarvitset keitettyjä perunoita, oliiviöljyä, yrttejä (esim. rosmariinia tai timjamia) pippuria ja merisuolaa. Jos haluat pizzaan juustoa, lisää se vasta kypsennyksen loppupuolella. 

Tomaattipizzaan soosia ei ole tarkoitus kypsentää etukäteen. Voit sekoittaa hyvään tomaattimurskaan (käytän yleensä kokonaisia kuorittuja tomaatteja) oliiviöljyn lisäksi yrttejä tai murskattua valkosipulia. Lisään yleensä hieman peperoncino-chiliä. 

Myös tässä tapauksessa on tärkeää lisätä pilkottu mozzarella-juusto vasta kypsennyksen loppuvaiheessa. Ripaus pieneksi raastettua parmesaania ja runsaasti revittyä tuoretta basilikaa kruunaavat tämän pizzan. 

Perunapizzaan tarvitset keitettyjä perunoita, oliiviöljyä, yrttejä (esim. rosmariinia tai timjamia) pippuria ja merisuolaa.

Jos haluat pizzaan juustoa, lisää se vasta kypsennyksen loppupuolella. 

OMNOM SE ON HYVÄÄ!