Keksilevite eli kotitekoinen Speculoos Spread

Havahduin tänä syksynä siihen, että en ole käynyt Amsterdamissa valmistumiseni jälkeen, eli yli viiteen (!) vuoteen.
Hollantilaiset ovat kehitelleet kaikenlaista mahtavaa, mutta yksi lempiasioista on keksilevite eli speculoos-tahna. Maapähkinävoin kaltainen koostumus, mutta niin unelmainen pehmeän mausteinen ja kermainen maku. Tämä Belgiassa ja Alankomaissa tunnettu, todella addiktoiva tahna ei vielä (onneksi?) ole levinnyt Suomeen tai Italiaan, mutta valmistus onnistuu todella helposti myös kotikeittiössä. 

Tahnaahan syö sellaisenaan lusikalla purkista, mutta mahtavaa esimerkiksi paahtoleivällä tai viipaloidun vihreän omenan kanssa. Kokeile myös jäätelön tai vaikka pannareiden päällä. 

Speculoos-tahna eli keksilevite

125 gr Lotus Biscoff keksejä 

25 gr tummaa sokeria (fariinisokeri tai muscovado) 

100gr kondensoitua maitoa / makeutettua soijakermaa / kookosmaitoa

10 gr voita tai margariinia (tai kookosöljyä)

1 tl sitruunamehua

ripaus suolaa 

ripaus kanelia

Helpoiten keksimurska valmistuu monitoimikoneessa, mutta valmistus onnistuu hyvin niinkin että lämmittää ensin nesteet ja murentaa keksit joukkoon. Lisää mukaan kaneli, suola ja sitruunamehu. Kun keksit ovat pehmenneet, hienonna sauvasekoittimella.  Lisää viimeisenä sulatettu voi (tai margariini)
Massan voi surauttaa joko ihan hienoksi tai jättää vähän rakeisemmaksi "crunchy", myös nesteen määrää voi säätää haluamaansa suuntaan. Jäähtyessään tahna kovettuu jonkin verran. 

Purkita ja anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin ajan. Nauti! 

VEGAANINEN Biscoff-keksit ovat valmiiksi vegaanisia ja tästä tulee todella hyvää ilman mitään eläinperäisiä tuotteita. Varioida voi paljon (itse olen kokeillut mm. kookosmaidolla ja kaurakermalla. Toimii!)  

 Joulun lähestyessä (tai miksei muutenkin) todella herkullinen variaatio keksitahnahnasta syntyy käyttämällä tietysti perinteisiä piparkakkuja. Olisiko keksitahnapurkissa ideaa joululahjaksikin? 

Crema alle nocciole - Hasselpähkinälevite

Filipon isä toi meille omista Euroopanpähkinäpensaistaan satoa, eli saimme taas tänäkin vuonna suuren määrän hasselpähkinöitä. Pähkinät ovat ihania, mutta kuorimisessa on tosiaan oma hommansa. Viime vuonna valmistimme ihania hasselpähkinäkeksejä (resepti löytyy täältä) ja tänä vuonna isosta määrästä pähkinöitä tehtiin ihanaa nutellamaista suklaalevitettä. Pähkinälevitteen teko on helppoa (varsinkin jos ostaa jo kuorittuja pähkinöitä) ja tulos on hurjan herkullinen. Levite on ihan eri sarjassa kuin valmistuotteet ja näitä on helppo tuunailla suklaan, sokerin ja rasvan laatuja vaihtamalla.
Tämähän on suorastaan terveysruokaa, kun hasselpähkinät ovat itsessään todella ravinteikkaita ja tumma suklaa tekee vain hyvää. Tätä tahnaa vetelisi sellaisenaankin, mutta toimii erittäin hyvin vaalean leivän päällä ja erilaisissa leivoksissa. 

Kuoritut hasselpähkinät

Crema alle nocciole 

100 gr paahdettuja ja kuorittuja hasselpähkinöitä
100 gr tummaa suklaata
50 gr sokeria  
150 ml maitoa 
70 ml öljya tai sulatettua voita
(ripaus suolaa)
(vaniljaa) 

Kevyen paahdon jälkeen

Paahda pähkinöitä hetken aikaa uunissa (175 astetta - 10 min) jäähdytä ja kuori halutessasi myös ns. nahkaosa pähkinöistä. 

Jauha pähkinät ja sokeri tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi. Lisää paloiteltu tumma suklaa ja jatka hienontamista kunnes seos on hiekkamaista. 

Lämmitä maito ja öljy kattilassa (älä keitä) ja sekoita sitten pähkinäsuklaaseos nesteen joukkoon rauhallisesti sekoitellen. Jatka sekoittelua matalalla lämmöllä (seoksen ei ole tarkoitus kiehahtaa.) ja testaa maku. Parhaimmillaan levite on jäähtyneenä.  Levitteen ollessa valmista (n. 10 min jälkeen) kaada se pieniin steriloituihin lasipurkkeihin ja säilytä kylmässä. Levite säilyy jääkaapissa noin kuukauden, mutta häviää todennäköisesti huomattavasti nopeammin. 

Tehosekoittimessa

Kuten sanottu, tätä levitettä voi tuunata käyttämällä esimerkiksi maitosuklaata (ja vähemmän maitoa) tai valkosuklaata. Silloin pieni vaniljalisä on kyllä ehdoton.

Crème Brûlée perfection eli paahtovanukkaista parhain!

Yksi suosikkini klassikkojälkiruoista on ehdottomasti paahtovanukas, Crème Brûlée. Olen vuosikausia kaiholla muistellut Pariisissa nauttimiani vanukkaita, mutta en ollut koskaan valmistanut niitä kotona vaikka kyseessähän on todella simppeli herkku. Rapean sokerikuoren aikaansaamiseksi kun ei tarvi edes poltinsa, vaan kotiuunin grillivastuskin riittää.Filippo saikin ensimmäiseksi isänpäivälahjakseen kaasupolttimen ja laakeat paahtovanukaskulhot. Paahtovanukkaasta voi tehdä vaikka minkälaisia versioita (esim. valkosuklaavanukkaan, nam) mutta klassinen herkku ei sisällä muuta kuin kermaa, vaniljaa ja keltuaisia. Olen testaillut vanukasta erilaisilla määrillä keltuaisia ja sokeria suhteessa kermaan. Minun mielestäni parasta tulee kun sokeria on vähän itse seoksessa, mutta vanukas tehdään laakeaan astiaan ja karamellipintaa on runsaammin.  Useissa ohjeissa keltuaisia on 6 tai jopa 8 puoleen litraan kermaa, mutta huomattavasti vähemmälläkin pärjää. Jo neljästä isosta keltuaisesta tulee vanukkaaseen minua miellyttävä koostumus.

Crème Brûlée

• 500ml kermaa 
• 1 vaniljatanko halkaistuna
• 50 gr (--> max. 100gr) kidesokeria
• ainakin 4 keltuaista

Kuumenna uuni 150 asteeseen.Kaada kerma kattilaan.  Halkaise vaniljatanko pitkittäin, raaputa siemenet kermaan ja lisää joukkoon myös tanko. Kiehauta seos hitaasti kuumentaen ja nosta sitten kattila liedeltä.Yhdistä kulhossa keltuaiset ja sokeri, vatkaa niitä hetkisen kevyesti. Kaada kuuma vaniljain kerma munamassan joukkoon ohuena nauhana. Sekoita koko ajan hyvin, mutta älä vatkaa liikaa. Siivilöi seos ja kaada se mataliin annosvuokiin. Nosta annosvuoat syvälle uunipannulle. Siirrä uuniin. Kaada uunipannulle kuumaa vettä niin, että se ulottuu annosvuokien puoliväliin. Kypsennä annokset uunissa 25-45 minuuttia, riippuen munien määrästä ja annosvuokien koosta. Jäähdytä vanukkaat ensin huoneen lämmössä ja sitten jääkaapissa. Ripottele vanukkaiden pintaan (ruoko)kidesokeria juuri ennen tarjoilua.  Paahda jälkiruokiin karamellimainen, rapea pinta kaasupolttimella tai grillivastuksen alla.

Uuniin menossa

Amerikkalaistyylinen mansikkapiirakka - Strawberry Pie

Meillä on mansikkakausi jo täysillä käynnissä, joten päädyin tekemään rapeakuorista vanhanajan marjapiirakkaa suuhunsulavalla mansikkatäytteellä. 

Tämä on kulkenut mulla jo vuosia klassikkoreseptinä ja se on sellaisenaan täydellinen. Samalla ohjeella tulee todella hyvää omenapiirakkaa, mitä vaan marjapiirakkaa ja tietysti myös suosikkini raparperi-mansikkapiirakka (jota olisin tehnyt nytkin, jos jostain vain löytyisi raparperia)

Täydellinen piirakkataikina (myös suolaisiin leivonnaisiin) eli Pâte Brisée

• 200 gr jääkylmää voita kuutioituna 
• 250 gr vehnäjauhoja
• ½ tl suolaa 
• 1 tl sokeria
• pari ruokalusikallista jääkylmää vettä

Nypi jääkylmät voikuutiot vehnäjauhojen kanssa suurehkoiksi muruiksi. Lisää suola ja sokeri.  Jos voi lähtee pehmenemään liikaa, käytä kulho välillä jääkaapissa.  

Lisää muruihin jääkylmää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes saat kiinteän muodostettua taikinapallon. Älä työstä taikinaa liikaa.  Jaa taikina kahteen palaan ja sulje kelmuun litistetyn palleron muodossa (eli mistä on helppo lähteä kaulimaan pyöreää taikinalevyä)

Anna kelmutettujen taikinapalojen levätä jääkaapissa vähintään tunti tai pari. Ideaalitapauksessa yön yli. Taikina säilyy hyvin kelmutettuna jääkaapissa jopa viikon (ja pakkasessa tietysti vielä kauemmin) 

Kauli taikinat ohuiksi levyiksi esimerkiksi kahden leivinpaperipalan välissä. Älä anna taikinan lämmetä turhaan vaan käsittele taikinaa sen ollessa vielä mahdollisimman kylmää.

Täytteeseen laitoin tällä kertaa n. 700 gr tuoreita mansikoita pilkottuna, joihin sekoitin raastettua sitruunan kuorta ja yhden sitruunan mehun, sokeria varmaankin reilun desin verran, pari ruokalusikallista perunajauhoja (myös maizena.tms käy) ja ripauksen kanelia. 

Nosta toinen taikinalevyistä paistovuokaan, kaada täyte sen päälle (laitoin täytteen päälle pari nokaretta voita) ja nosta sen jälkeen varovasti toinen levyistä täytteen päälle. Sulje reunat ja tasoita ylimääräiset. Voit halutessasi leikata pintaan pari viiltoa kuvioksi (tämä auttaa taikinan tasaisessa kypsymisessä) mutta on kannattavaa viiltää ainakin keskelle pieni aukko, josta kuuma höyry pääsee ulos eikä kansitaikina pehmene sen takia liikaa. 
Voitele taikinakansi sen jälkeen kananmunalla ja ripottele pinnalle hieman sokeria.

Paista 220 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia kunnes piirakka on saanut pintaansa kullankeltaisen värin. Tarjoile hieman jäähtyneenä joko sellaisenaan tai vaniljakastikkeen/-jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Roomalainen juustokakku eli crostata di ricotta

Ricotta on tuorejuustoa muistuttava, juustoherasta valmistettu maitotuote. Ricotta tarkoittaa kirjaimellisesti uudelleen kypsennettyä, ja erilaisia versioita valmistetaan ympäri Italiaa, kaikkialla missä valmistetaan juustoja. Ricottaa löytyy suolaamattomana ja suolattuna, kovana ja pehmeänä versiona sekä esimerkiksi savustettuna. Tunnetuin vaihtoehto on varmaankin pehmeä suolaamaton ricotta, joka toimii erinomaisesti esim. ravioleiden täytteessä tai leivonnassa. Ricotta Romana DOP, eli roomalainen ricotta, on pehmeä lampaanmaidosta valmistettu versio. Tästä ricotasta syntyy pastatäytteiden lisäksi aika herkullista juustokakkua. 

Roomalaiseen juustokakkuun yhdistyvät usein visciole eli hapankirsikat, yleensä joko sellaisenaan säilöttynä tai hillottuna. Säilykkeenä hapankirsikoita löytyy joskus Suomestakin, mutta ne voi hyvin korvata kirpakalla kirsikkahillolla. Kokonaisia kirsikoita voi laittaa vaikka juustokerroksen päällekin, mutta hillon laitamme pohjan ja täytteen väliin. Kirpeä kirsikkahillo tuo tähän juustokakkuun ehdottomasti "sitä jotain", joten sitä ei todellakaan kannata jättää pois. 

Roomalainen juustokakku eli crostata di ricotta

Pohja

• 300 g vehnäjauhoja
• 100gr sokeria
• 175 gr voita (kylmää)
• 2 keltuaista
• ripaus suolaa
• (1 raastettu sitruunan kuori)

Täyte 

• 400 gr lampaanmaito-ricottaa (ricotta di pecora - Ricotta Romana DOP)
• 250 ml kermaa
• 1 kananmuna + 1 keltuainen
• 50 gr sokeria
• 1 sitruuna (raastettu kuori + mehu)
• (ripaus kanelia)

Välikerrokseen kirpeää kirsikkahilloa tai säilöttyjä hapankirsikoita. 

Sekoita pohjan ainekset taikinaksi ja jätä sileä taikinapallo kelmutettuna jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Sekoita täytteen ainekset keskenään sileäksi. Jos ricotta on kovin rakeista, se kannattaa lusikoida siivilän läpi. 

Kauli taikina (leivinpaperia apuna käyttäen) ohuehkoksi levyksi ja painele irtopohjavuokaan, myös reunoille. 

 Levitä kirsikkahillo pohjan päälle ohuehkoksi kerrokseksi ja kaada sen päälle ricotta-täyte. Levitä tasaiseksi. 

(Halutessaan voi noin puolet taikinasta ensin painella pohjalle, esikypsentää ja vasta sen jälkeen lisätä taikinareunat, sekä kirsikkahillon ja ricotta-täytteen. Silloin pohjan kypsymisestä ei tarvitse huolehtia. )

Kypsennä 170 asteisessa uunissa n. 40 min. Anna jäähtyä rauhassa ja koristele tomusokerilla ennen tarjoilua. Parhaimmillaan kakku on leipomisesta seuraavana päivänä, kun maut ovat saaneet tasoittua. Kakku säilyy viileässä 3-4 vrk. 

Cantucci alle nocciole - Hasselpähkinäkeksit

Perinteiset cantucci-keksit tulevat Praton kaupungista Toscanasta ja niihin käytetään yleensä manteleita. Saimme kuitenkin eräältä tuttavalta valtavan kassillisen hasselpähkinöitä, joten päädyimme käyttämään niitä. 

Keksit tarjoillaan yleensä makean toskanalaisen vin santo jälkiruokaviinin kanssa. Nämä pähkinäkeksit ovat luonnostaan lähes rasvattomia ja säilyvät hyvin pidemmänkin aikaa.
Amerikanitalialaiset tuntevat nämä samaiset keksit nimellä biscotti (yleisnimitys kaikille kekseille Italiassa)

Cantucci alle nocciole

• reilu 250 gr vehnäjauhoja
• 200 gr sokeria
• 2 isoa kananmunaa
• vajaa 1 tl leivinjauhetta + hieman vaniljaa
• pari desiä hasselpähkinöitä
• n.50 gr tummaa suklaata 
• ripaus suolaa
• (raastettu sitruunan kuori, hiukan kanelia)

Vaahdota kevyesti kananmunat ja sokeri. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja yhdistä munaseokseen. Sekoita mukaan hasselpähkinät ja reilun kokoisiksi paloiksi rouhittu suklaa. 

Tee taikinasta leivinpaperin päälle pellille 3 pellin pituista takoa. 

Paista tankoja 175-asteisessa uunissa 20–25 minuuttia. Leikkaa vielä kuumat tangot veitsellä vinottain ohuehkoiksi (1,5-2cm) palasiksi ja käännä sitten palaset kyljelleen pellille. Laita keksit vielä uuniin noin viideksi minuutiksi. 

Keksit  kovettuvat aika nopeasti jäähtyessään ja ne säilyvät kuivasti säilytettynä pitkänkin aikaa. Niitä voi syödä sellaisenaankin mutta parhaimmillaan ne ovat dippailtuna vahvaan kahviin tai makeaan jälkiruokaviiniin (kuten toskanalainen vin santo)

Il millefoglie della Pasticceria Cavalletti

Il miglior millefoglie di Roma

Yksi Italian suosituimmista juhlaleivonnaisista (tarjottavista sekä tuomisista) on ehdottomasti millefoglie, eli tuhatlehtileivonnainen. Tämä on sellainen leivonnainen, joka harvemmin valmistetaan kotona, vaan tämä käydään lähes poikkeuksetta hakemassa makeisiin herkkuihin erikoistuneesta leipomosta (pasticceria )

Vaikka leivonnaisen alkuperä löytyykin Ranskasta, suosittelen kokeilemaan myös italialaista versiota, jos tilaisuus tulee. Täytyy minun tietysti huomauttaa, että en oikeastaan pidä yleisesti tästä (enkä monista muistakaan italialaisista leivonnaisista) mutta JUURI TÄMÄ millefoglie on niin sairaan hyvää, että se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Pasticceria Cavalletti (Parioli/Salaria) nimittäin tekee (liioittelematta) Rooman parhaan millefoglie-kakun, jota kannattaa tulla kauempaakin maistelemaan. 
Uskomattoman rapeat ja ihanan lehtevät taikinalevyt, unelmaisen kuohkea ja suuhun sulava täyte, joka ei ole liian makea - aikalailla täydellinen leivonnainen!
Varattava etukäteen. 

Pasticceria Cavalletti

Via Nemorense, 179/181

00199 Roma

Tel. 06.86.32.48.14 

Fax 06.86.32.48.05 

pastcav@tin.it 

Millefoglie on ykköshyvä tuominen juhliin, joka ei taatusti tuota pettymystä

Rooman parhaat jäätelöpaikat - Le gelaterie migliori di Roma

Tämä Italian jäätelökesä on vielä täysillä käynnissä, joten sananen aiheesta.. 

Gelateria Neve di Latte

Italialainen jäätelö -  gelato - on maailmallakin tunnettua, tykättyä ja arvostettua. 

Jäätelöä on tarjolla kaikkialla ja parilla eurolla saat itsellesi kupin (coppetta) tai vohvelituutin (cono) parilla maulla. 

Gelato ei yleensä ole kermajäätelöä, vaan kerman sijaan siihen on usein käytetty täysmaitoa ja sitä ei ole vatkattu yhtä ilmavaksi kuin tavallista massatuotettua jäätelöä. Gelatoa pitäisi valmistaa pieniä eriä, eikä sitä ole tarkoitettu pitkään säilytettäväksi. Laadukas gelato valmistuu oikeista raaka-aineista, ei valmisjauheista ja lisäaineista.

Yleensä hyvä merkki jos gelatot tarjoillaan tämmösistä pöntöistä -
säilytyslämpötila on silloin optimaalinen eikä pulju pelaa kauniilla koristeluilla

Kuten arvata saattaa, kaikki gelato ei kuitenkaan ole hypetyksen arvoista meilläkään, kun jäätelöpuoteja (gelateria) on lähes joka korttelissa. Rooma(kin) on täynnä jäätelöbaareja, joissa kirkkaanvärinen (keinotekoinen) ja makujauheista sekoitettu gelato on kasattu suuriksi keoiksi ja koristeltu kauniisti. Se EI ole hyvän gelaterian merkki. 
Esimerkiksi pistaasipähkinöistä tehty gelato ei pitäisi olla kirkkaanvihreää, vaan vain hieman vihertävää, lähes vaaleanharmaata.. oikea banaanijäde ei ole keltaista vaan hyvin vaaleaa jne.
En sano etteikö ns. teollinenkin jäätelö voisi olla oikein hyvää joskus (koska onhan se!) ja olen itsekin monta kertaa syönyt jäätelöä mm. kulinaristien kauhistelemasta Blue Ice jäätelöketjusta hankittuna, mutta ei se kuitenkaan oikealle laadukkaista raaka-aineista valmistetulle gelatolle vedä vertoja.

Gelateria Fatamorgana

Jäätelömakuja on valtavat määrät ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan erikoisiakin yhdistelmiä. Roomassa pieneenkin jäätelökippoon tai tuuttiin saa valita vähintään 2 makua, keskikokoiseen ja suurempiin luonnollisesti vielä enemmänkin. (Hinnat yleensä 2 -4€) 

Kesällä kauden sesonkimakuja ovat esim. viikuna (fichi) meloni (melone) ja mansikka (fragola)

Lähes poikkeuksetta jäätelöön saa ilmaiseksi päälle myös kermavaahtoa, ja jos ette sitä halua, muista mainita tilauksen loppuun "senza panna, per favore" - ilman kermavaahtoa kiitos!

Rooman parhaat jäätelöpaikat - Le gelaterie migliori di Roma

• Neve di Latte 

Piazza Mancinin lähellä, nykytaiteenmuseo MAXXIn vieressä. Dissepore-julkaisun mukaan Italian paras gelateria vuonna 2013. (le migliori 50 gelaterie artigianali italiane del 2013)
*Via Luigi Poletti 4, 00196, Roma 

• Gelateria Fatamorgana 

Vuonna 2003 avautui ensimmäinen gelateria Fatamorgana, jossa kehitetään uskomattomia makuyhdistelmiä laadukkaista raaka-aineista. Jäätelöt ilman väriaineita, kaikki myös gluteenittomia. Testaa mauista esim. pere al gorgonzola (päärynä-homejuusto) 

*Via Lago di Lesina 9/11 (Trieste-Salario)
*Via Bettolo 7 - (Prati)
*Piazza degli Zingari 5 - (Rione Monti)
*Piazza San Cosimato / via Roma Libera 11 - (Trastevere) 

• Gelateria Fior di Luna

Yksi lempparipaikoistani. Törkeän hyvää jäätelöä laadukkaista raaka-aineista. Testaa esim. Peanut butter. 

*Via Della Lungaretta, 66 (Trastevere)

• Gelateria dei Gracchi  

Pratin kaupunginosassa (lähellä via cola di rienzoa) sijaitsee gelateria dei Gracchi. Laatujäätelöt ja törkeän hyvä pistaasipähkinä (pistacchio)

*Via dei Gracchi, 272, 00192, Roma

• Palazzo del Freddo Giovanni Fassi

Yksi Italian vanhimmista gelaterioista, perustettu vuonna 1880. Kuuluisia mm. semifreddo-neliöistään, jotka kulkevat nimellä sanpietrino (=katukivetys Roomassa) 

*Via Principe Eugenio 65 (Esquilino)

• Gelateria Come il Latte

Erikoisuutena valkosuklaa- ja maitosuklaahanat, joista valutetaan jäätelön päälle. Makusuosikkini on suolainen toffee ("caramello al sale") ja mascarpone kekseillä ("mascarpone con biscotti Gentilini")

*Via Silvio Spaventa, 24/26 

• San Crispino

Yksi Rooman arvostetuimmista jäätelöpaikoista, jota en voinut jättää pois listasta. Ei henkilökohtainen suosikkini, mutta monille roomalaisille ainoa oikea gelateria. 

*Via Panetteria 42 (Trevin suihkulähteen lähellä)

• Gelateria Otaleg

*viale dei Colli Portuensi

• Il Gelato di Claudio Torcè

*viale dell’Aeronautica, 105 

*viale Aventino, 59 

*piazza Monte d’Oro, 91-92  

*via Stoccolma, 7 

• Gelateria del Teatro

Suloinen gelateria vanhassa keskustassa, hyvät gelatot

*Via dei Coronari, 65/66

• I Caruso

*Via Gadames, 26/28
*Via di Castel Porziano, 424
*Piazza Melozzo da Forlì, 10/11
*Corso d'Italia, 82

-----------------------------------------------------------------------------------


Puuttuuko suosikkisi listasta? Oletko syönyt uskomattoman hyvää gelatoa Roomassa tai jossain muualla Italiassa? Oletko eri mieltä? Kommentoi

Matrimonio all'italiana - Italialaisissa hääjuhlissa

Olimme viime viikonloppuna vieraana läheisten ystävien (keski)suurissa ja perinteisissä Italialaisissa häissä, joissa ohjelmana oli vihkimisen jälkeen vain syöminen ja seurustelu. 

Upea päivä, hienot häät ja hyvät ilmat.. ja mikä tietysti tärkeintä, onnellistakin onnellisempi aviopari. 

Leikkelepöytä

Ihania alkupaloja ja pikkuherkkuja kuplajuomien keralle

Lisää leikkeleitä..  erilaisia salameita, ilmakuivattua kinkkua ja paljon muuta

Juustoja juustoja ja lisää juustoja

Hääpaikka sijaitsi Porto Santo Stefanossa, Argentarion alueella Toscanassa

Pöytiin tarjoiltuna meille tarjoiltiin ensin merellistä pastaa -
Pacchero di Gragnano con dadolata di verdure e cernia gialla

Lisää pastaa (parsaa, rapeaa speck-kinkkua ja sahramia) -
 Tonnarello con asparagi, speck croccante e zafferano

Possua ja perunaa, namnam hyvää oli! -
Filetto di maialino con crosta di guanciale 

Jälkkäriherkkuja

Open Bar digestiiveineen ruokailun jälkeen

Onnea onnea!

Pääsiäisen ruokatunnelmia

Tänään on vedetty ihanaa yrttistä lampaanviulua törkeän hyvän kastikkeen, minttujugurttiksoosin, timjamiporkkanoiden, friteerattujen artisokkien, kermaperunoiden ja minttuhyytelön kanssa. 

Leivän sijaan ollaan myös ahmittu aivan super ihanaa juustoista pääsiäiskakkua (joka pääsiäispizzanakin tunnetaan) eli pizza/torta di pasqua al formaggio, jota tehtiin tänäkin vuonna pienillä muutoksilla. 

Lopuksi tietty suklaamunia ja suussa sulavaa sitruunatorttua!

Roomasta toivotamme kaikille hyvää pääsiäistä!

Torta di pasqua al formaggio

carciofi alla giudia

Suklaamunia!