Vaniljasyndrooma eli tomaattipastan uusi tuleminen

"Hän ei ota riskejä, jäätelötötteröissäkin hän valitsee aina turvallisen vaniljan."

Harvalle kuitenkaan tulee mieleen kuinka hyvin se tylsä ja turvallinen vanilja sopiikaan tomaattikastikkeeseen. Uunissa hellästi täydellisiksi paahdetut pikkutomaatit ja aavistus valkosipulia, täyteläisyyttä hyvästä oliiviöljystä. Näistä valmistuu jo yksinään tosi herkullinen kastike, joka saa ihan uudenlaista syvyyttä vaniljasta. 

Fettuccine con pomodorini confit alla vaniglia - 

Nauhapastaa paahdettujen pikkutomaattien, vaniljan ja pecorinon kanssa

pikkutomaatteja 

extra virgin oliiviöljyä 

suolaa 

1-2 valkosipulinkynttä

ripaus (tomu)sokeria

1 vaniljatanko 

reilusti vastaraastettua pecorino romano-juustoa

itsetehtyä nauhapastaa (tai esim. DE CECCO kuivapastaa) 

Pomodorini confit - eli makeaksi paahdetut pikkutomaatit menossa uuniin

Tee ensimmäisenä tomaatit valmiiksi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat tosi monikäyttöisiä (esim. lisukkeina tai salaateissa) ja herkullisia sellaisenaankin, mutta tähän reseptiin ne tuovat erityisen ihanan syvän maun. 

Halkaise pestyt tomaatit puoliksi ja levitä pellille sisäpuoli ylöspäin. Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja ripauttele mausteet (suolaa, tomusokeria, mustapippuria, valkosipua, rosmariinia/timjamia) 

Paahda 120 asteisessa uunissa noin 1½ tuntia. 

Tee kastike. Soseuta suurin osa paahdetuista vielä lämpimistä pikkutomaateista sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. (Parit tomaatit voi jättää kokonaisiksi annosta päälle.)
Kaada soseutettu tomaattikastike siivilän läpi pannuun (mahdolliset kuorenpalat ym on siis tarkoitus saada pois)
Leikkaa vaniljatanko terävällä veitsellä halki pituussuunnassa ja kaavi vaniljansiemenet veitsenkärjellä kastikkeeseen. Laita myös tangonpalat mukaan seokseen ja seos tulille matalla lämmöllä kun pasta on kiehumassa. Kastiketta ei tarvitse enää kypsentää, vain kevyesti lämmittää ennen tarjoilua.

Keitä pasta suuressa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Ota pastankeitinvettä talteen reilu kupillinen, koska sitä tarvitaan sekoitusvaiheessa.
(Tässä toimii oikein hyvin nauhapasta kuivaversionakin, mutta itsetehty pasta on vaan NIIN HYVÄÄ)
Nostele napakka nauhapasta soosipannuun, sekoita hyvin ja lisää tarpeen mukaan keitinvettä (ja liraus hyvää oliiviöljyä)  Viimeistele kokonaisiksi jätetyillä tomaatinpaloilla ja runsaalla määrällä pieneksi raastettua pecorinoa. Nauti heti! 

Ensimmäisen kerran tähän nerokkaaseen yhdistelmään törmäsimme Salvatore Tassan Colline Ciociare-ravintolassa. Hänen opissaan oli ollut myös Filipon silloinen esimies, Chef Danilo Ciavattini.  

Cesare al Casaletto - roomalainen trattoria

Cesare al Casaletto on kunnon roomalainen trattoria (kuten esim. Armando tai Flavio) josta olen meinannut kertoa jo useamman kerran. Ehdottomasti yksi kaupungin varmimmista paikoista jos haluaa syödä kunnon roomalaissapuskaa. 

Käväisimme siellä ihanalla lounaalla pari viikkoa sitten, ensimmäistä kertaa lapsiperheenä. Lounasaika oli sopivan rauhallinen ja lapsetkin olivat toivottuja asiakkaita. (Kivoja syöttötuoleja oli ainakin pari kappaletta)Ensimmäiseksi otimme 3 alkupalaa jaettaviksi: gnocchi fritti cacio e pepe (paistettuja gnocchi-perunapalleroita pecorinosoosin kanssa), crocchette di melanzana all’arrabbiata ("vihaiset" munakoisokroketit, eli rapeat munakoisopallerot ihanan tulisen tomaattisoosin kanssa) ja erinomaiset polpette di bollito con il pesto di basilico (rapeat bollito-lihapullat basilikapeston kanssa)

Pääruokana Filippo söi lihapataa, spezzatino di vitella (erinomaista!) ja minä friteeratut karitsankyljykset, le costine di agnello fritte. 

Palvelu oli hyvää, ruoka herkullista ja hinta-laatusuhde erinomainen. Suosittelemme!

Di trattorie a Roma ce ne sono tante, forse anche troppe, e questa, sita nel cuore del quartiere di Monteverde, svetta su moltissime altre per la proposta originale ma allo stesso tempo ben radicata con la tradizione della città. La sala è luminosa e senza troppi fronzoli, il servizio molto garbato e non invasivo come in altri locali di stessa categoria. Dei piatti da noi assaggiati tutti sono risultati gradevoli, forse mancava quella spinta in più e su alcuni sarebbe da rivedere il formato di impiattamento come nel caso degli gnocchi fritti. Segnaliamo come migliori pietanze da noi provate le polpette di bollito, lo spezzatino di vitella e finalmente delle patate fritte fatte in casa come si deve (ormai le servono tutti surgelate di una nota marca). Spesa media sui 30/35€ a testa.

Scorcio di sala

Papà osserva

Il cestino del pane

Tris di antipasti

Gnocchi fritti cacio e pepe

Polpette di bollito con pesto di basilico

Crocchette di melanzane all'arrabbiata

Patate fritte

Costolette d'agnello fritte

Spezzatino di vitella

Cesare al Casaletto
Via del Casaletto, 45 – 00151 Roma  (Tram 8 vie suoraan perille Largo Argentinalta)
Tel. +39 06536015
Suljettu keskiviikkoisin

L'Osteria Monteverde

L'Osteria Monteverde

Olimme suunnanneet  eteläisempään Roomaan mennäksemme lounaalle erinomaiseen trattoriaan, Cesare al Casaletto (jota lämpimästi voin suositella), mutta yllätykseksemme se oli lomalla koko helmikuun. Nälkäisenä meinasin jo hermostua, kun Filippo muisti, että lähettyviltähän löytyy Osteria Monteverde, jonne meidän oli ollut tarkotus mennä jo pidemmän aikaa. Ravintola tarjoaa viiden ruokalajin lounasmenua 30€/naama (vesi, leipä, kahvi sisältyy) ja sitä voimme hyvillä mielin suositella. 

Lapset viihtyivät hyvin, mutta esimerkiksi syöttötuolia ei ravintolasta löydy. 

Lounasmenun lisäksi tarjolla on myös annoksia

Lounasmenu oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Raikkaita ja mielenkiintoisia makuja. Onnistuneita yhdistelmiä. Omia suosikkejani olivat Insalata di Pioura (mustakalasalaatti) ja animelle glassate (glaseeratut kateenkorvat).
 Ainoa heikompi annos oli hauskasta lasipurkista tarjoiltu pastaruoka (pikkumustekalat ihan kivassa pecorino-tomaattikastikeessa ) koska pasta oli auttamatta ylikypsää. Epäonnistumista selittää ehkä se, että kastike on listalla tarjoiltu aivan erilaisen pastalaadun kanssa. 

Piacevole osteria, dal numero limitato di coperti e dall'ambiente giustamente informale. Abbiamo provato il menù da 5 portate a 30€ e, a parte il cannolicchio penalizzato da una cottura veramente troppo oltre il giusto, siamo rimasti piuttosto soddisfatti da una proposta senza troppe pretese ma piacevolmente originale in una realtà, quella di Roma, spesso ferma ai suoi piatti classici.

Crostino di pane arso ai fegatini di piccione

Ylikypsää possua soijakastikkeessa
Filetto di maiale marinato alla soia e sesamo

Insalata di Pioura 

Salmone norvegese affumicato in casa, rapa rossa e panna acida

Cannolicchi al sugo di totani e pecorino 

Animelle glassate e broccolo 

Suloinen ja herkullinen pieni
Tiramisù 

Osteria di Monteverde

Via Pietro Cartoni 163

http://www.losteriadimonteverde.it/

Ristorante Il Tordomatto - Roma

Ristorante Il Tordomatto - Roma

Piacevole sorpresa il nuovo ristorante di Adriano Baldassarre in zona Prati che riprende il nome del locale che lo chef gestiva a Zagarolo ormai anni fa. 

Non avevo mai provato la sua cucina e devo dire di aver trovato innanzitutto una persona molto disponibile e piatti dai sapori molto curati. La proposta, oltre alla consueta carta, si snoda in tre percorsi degustazione: il primo consistente in cinque piatti "storici" dello chef, il secondo di sette passaggi scelti a piacere dalla carta (menù a ruota libera) e il terzo composto da 10 assaggi a piacere dello chef; ho optato per il secondo.

Piacevole e divertente il benvenuto o svogliature come viene chiamato dallo chef richiamando la tradizione romana, notevole il crudo di ombrina, grande consistenza delle paste ripiene e un ottimo piccione garantiscono un'ottima esperienza. Menzione per il personale di sala qualificato e prodigo di spiegazioni riguardanti i piatti e i loro elementi senza essere troppo pressante; buona cantina con interessanti proposte al calice.

La sala

La simpatica carta dei vini

Le svogliature: baccala e crema di patate con bottarga di muggine, financier alla ventricina e acqua di pomodoro, burro e alici nel tubetto.

Dettagli

Ombrina, tartufo e zucchine alla curcuma

Insalata di coniglio alla cacciatora

Tortello di melanzana affumicata, succo di pomodoro e basilico

Agnolotto cacio e pepe, baccalà

Piccione, fagiolini, carota e tartufo

Zuppa di lamponi, gelato di fave di cacao e zucchero filato

Piccola pasticceria

Melonisalaatti eli kesä lautasella

Melonit ovat parhaimmillaan juuri nyt ja meillä lähiruokaakin. Prosciutto e melone on yksi suosituimmista kesälounaista tai alkupaloista, mutta tämä "ohje" käy vegaaneillekin. Pääosassa on nimittäin pelkkä meloni! 

Kevyeksi lounaaksi yhdelle, alkupalaksi kahdelle

Melonisalaatti

Cantaloupemeloni
lime
sormisuolaa
ripaus chiliä (jauhe)
tuoretta basilikaa (tai korianteria) silputtuna

Puolita meloni ja poista siemenet lusikalla. Siivuta meloni ja ripottele päälle chilijauhe, silputtu basilika ja suola. Purista päälle limen mehu ja nauti! 

Tiesitkö, että cantaloupemeloni on saanut nimensä Rooman lähellä sijaitsevasta Cantalupon kylästä, jonne lähetystyöntekijät toivat meloonin Aasiasta jo 1100-luvulla? Meloonia viljellään runsaasti Roomaa ympäröivillä kukkuloilla. 

Sata grammaa cantaloupemelonia sisältää jopa 7,3 gr kuitua, ohhoh. 

Spaghetti all'Amatriciana

Meillä on syödään tätä ihanaa pastaa varmaan kuukausittain ja yksi versio tästä maakuntamme klassikosta on  julkaistu blogissa aiemminkin. Mutta nyt on hyvä hetki ottaa tämä uudestaan esille, kun reseptin nimikkokaupunki Amatrice on tuhoutunut tämän viikon maanjäristyksissä kokonaan. Ajatuksemme ovat kotinsa ja omaisensa menettäneissä, myös tätä herkkua valmistaessamme. Valtavan surun kohdatessa, tämä pasta lämmittää mahaa ja mieltä.
Amatricessa piti nyt viikonloppuna järjestää vuosittainen ruokatapahtuma ja kyläjuhla Sagra dell'Amatriciana jo 50. kerran. 
Tämä resepti on Amatricen kaupungin versio rakastetusta klassikosta. 

Spaghetti all'Amatriciana
4:lle nälkäiselle

500 gr spaghettia
125 gr guanciale-possunniskapekonia
lusikallinen neitsytoliiviöljyä
liraus kuivaa valkoviiniä
400 gr San Marzano tomaatteja (tölkki kuorittuja) 
palanen peperoncino-chiliä
100 gr pecorino-juustoa raastettuna 
suolaa

500 g di spaghetti
125 g di guanciale di Amatrice
un cucchiaio di olio di oliva extravergine
un goccio di vino bianco secco
6 o 7 pomodori San Marzano o 400 g di pomodori pelati
un pezzetto di peperoncino
100 g di pecorino di Amatrice grattugiato
sale

Laita pannuun oliiviöljy, peperoncino (kuivattu kokonainen pieni punainen chili) ja pilkottu guanciale. Kypsennä kunnes guanciale-pekoni kypsää. Nostele pekoninpalat paperille, älä kaada rasvaa tai chiliä pois. Kaada liraus kuivaa valkoviiniä pannuun, kypsennä hetken aikaa ja lisää tomaatit. Hauduttele soosia rauhassa, poista lopuksi peperoncino. 

Keitä vettä isossa kattilassa ja keitä pasta suolatussa vedessä erittäin al denteksi. Nostele pasta pannuun ja loppukypsennä se soosissa. Sekoita joukkoon 2/3 rapeista guancialen paloista.  Jaa annokset ja ripottele päälle raastettua pecorinoa ja loput guancialesta. Tarjoile heti. 

Ruokabloggaaja Paolo Campana heitti 2 euron haasteen ravintoloille.
Nyt sadat ravintolat ovat luvanneet lahjoittaa 2€ jokaisesta myydystä Amatriciana-annoksesta Keski-Italian maanjäristyksen uhreille. 
Lahjoitukseen ei tietysti tarvi pastaa syödä saati myydä.
Punaisen ristin tilinumero IT40F0623003204000030631681  (IBAN) 

IBAN: IT40F0623003204000030631681

BIC/SWIFT: CRPPIT2P086

Vastaanottaja: Associazione italiana della Croce Rossa (Italian Punainen Risti) 

Causale: "Terremoto Centro Italia"