Helsingin reissuumme osui kaksi käyntiä Hans Välimäen ravintoloissa - lounas kahden Michelin tähden Chez Dominiquessa ja hampurilaislounas Linnanmäelle perustetussa Midhill amerikkalaisravintolassa.
Chez Dominique
Rikhardinkatu 4, 00130 Helsinki, Finlandia
Suomen ainoa kahden Michelin tähden ravintola, on Hans Välimäen Chez Dominique. Olimme jo pitkään halunneet tässä ravintolassa vierailla, ja elokuiseen Suomen reissuumme saimme mahdutettua yhden lounaan tässä pohjoismaisia ja ranskalaisia makumaailmoja yhdistävässä ravintolassa. Chez Dominique tarjoaa lounasmenua huomattavasti normaalitasoa alhaisempaan hintaan, eli 2 annosta/47€ tai 3 annosta/49€.
Alkuun meiltä kysyttiin haluaisimmeko lasit kuohuvaa, shamppanjaa tai kuohuviiniä. Pyysimme kuohuviiniä. Puhuimme keskenämme italiaa, mutta kun tarjoilija-poika toi kuohuviinin pöytään, hän nopeasti kertoi (suomeksi) kuohuviinin olevan pohjois-italialaista proseccoa. Keittiön tervehdys alkuun oli hauska haarukallinen, joka olisi ketunleivistä huolimatta voinut ottaa pienesti lisää happamuutta jostain. Erittäin kaunis annos.
Sali oli pelkistetty ja oikein hienosti esitteli suomalaista designia (huomaa Oiva Toikan linnut) Erityisesti mustikanlehdet pöydässä olivat kivat.
En tiedä johtuiko pöytäjärjestely yhdestä poikkeuksellisen suuresta ryhmästä, mutta päätyyn sijoitetut kahden hengen pöydät, joissa mekin olimme, olivat huomattavan lähellä toisiaan. Tämä johti mm. siihen, että kun tarjoilija kävi naapuripöydässä, hän huomaamattaan (?) peruutti jatkuvasti F:n olkapäähän. Ei miellyttävää.
Sali oli pelkistetty ja oikein hienosti esitteli suomalaista designia (huomaa Oiva Toikan linnut) Erityisesti mustikanlehdet pöydässä olivat kivat.
En tiedä johtuiko pöytäjärjestely yhdestä poikkeuksellisen suuresta ryhmästä, mutta päätyyn sijoitetut kahden hengen pöydät, joissa mekin olimme, olivat huomattavan lähellä toisiaan. Tämä johti mm. siihen, että kun tarjoilija kävi naapuripöydässä, hän huomaamattaan (?) peruutti jatkuvasti F:n olkapäähän. Ei miellyttävää.
Carpaccio di manzo con gocce di riduzione d'aceto e acetosella. |
Con il nostro recente viaggio in Finlandia, spinti dall'entusiasmo di provare nuovi ristoranti stellati all'estero e dal menù a pranzo da 49€ per tre portate, abbiamo deciso di andare all'unico due stelle di Helsinki: Chez Dominique.
Cominciamo con il dire che il locale, ben situato al centro di Helsinki e vicino all'Esplanadi, non è molto grande; il che non sarebbe un problema di se per se ma quando occupi 25 coperti in ca. 50mq qualche problema si crea. Ad esempio, in fondo alla sala erano sistemati cinque tavolini da due (in cui noi eravamo seduti) in 6 metri di spazio creando problemi di distanza tra i tavoli e di mobilità per il personale che ha inavvertitamente sbattuto un paio di volte sulla mia spalla. Ecco, anche parte del personale non era di altissimo livello: innanzitutto lo spumante ci è stato direttamente versato nel bicchiere senza farcelo assaggiare o tantomeno chiedere se ci andasse bene (in un due stelle non dovrebbe capitare) e poi, alla mia richiesta di delucidazioni su un ingrediente del piatto a una cameriera lei risponde che non sapeva cos'era (?) e che avrebbe chiesto in cucina non tornando mai più , in più, scusate la puntigliosità, ma per un ristorante del genere le stoviglie non erano all'altezza.
Concentrandoci sul cibo invece il discorso cambia: pur non essendo un'esplosione di sapori la tecnica e la nitidezza del gusto nei piatti è veramente di altissimo livello, il contrasto dato da diverse texture nello stesso piatto è interessante e divertente, il dolce e la piccola pasticceria buonissimi. Tornano alla mente quei tratti distintivi del territorio nordico: il bosco, i laghi, il freddo mare, la terra umida e, malgrado il servizio, pensi che alla fine ti dispiace un po' che le porzioni prese non siano state di più perchè stava iniziando veramente a piacermi.
Puntuale come un orologio svizzero nel conto ritrovo due acque segnate a 7€ l'una (te li do pure, ma non abbiamo mai visto la bottiglia nostra, c'era semplicemente una cameriera che passava con l'acqua per i tavoli a riempire i bicchieri) e un'espresso a 8€ (neanche fossimo al Louise XV da Alain Ducasse) che mi riportano sulla terra e, come a inizio pasto, il sopracciglio mi torna alto in maniera interrogativa e anche un po'incazzata perchè, anche se alla fine non abbiamo speso tantissimo, unito al servizio, sono dettagli che non ti fanno pensare di voler tornare qui in seguito, ma in altri stellati in Finlandia decisamente si.
Cominciamo con il dire che il locale, ben situato al centro di Helsinki e vicino all'Esplanadi, non è molto grande; il che non sarebbe un problema di se per se ma quando occupi 25 coperti in ca. 50mq qualche problema si crea. Ad esempio, in fondo alla sala erano sistemati cinque tavolini da due (in cui noi eravamo seduti) in 6 metri di spazio creando problemi di distanza tra i tavoli e di mobilità per il personale che ha inavvertitamente sbattuto un paio di volte sulla mia spalla. Ecco, anche parte del personale non era di altissimo livello: innanzitutto lo spumante ci è stato direttamente versato nel bicchiere senza farcelo assaggiare o tantomeno chiedere se ci andasse bene (in un due stelle non dovrebbe capitare) e poi, alla mia richiesta di delucidazioni su un ingrediente del piatto a una cameriera lei risponde che non sapeva cos'era (?) e che avrebbe chiesto in cucina non tornando mai più , in più, scusate la puntigliosità, ma per un ristorante del genere le stoviglie non erano all'altezza.
Concentrandoci sul cibo invece il discorso cambia: pur non essendo un'esplosione di sapori la tecnica e la nitidezza del gusto nei piatti è veramente di altissimo livello, il contrasto dato da diverse texture nello stesso piatto è interessante e divertente, il dolce e la piccola pasticceria buonissimi. Tornano alla mente quei tratti distintivi del territorio nordico: il bosco, i laghi, il freddo mare, la terra umida e, malgrado il servizio, pensi che alla fine ti dispiace un po' che le porzioni prese non siano state di più perchè stava iniziando veramente a piacermi.
Puntuale come un orologio svizzero nel conto ritrovo due acque segnate a 7€ l'una (te li do pure, ma non abbiamo mai visto la bottiglia nostra, c'era semplicemente una cameriera che passava con l'acqua per i tavoli a riempire i bicchieri) e un'espresso a 8€ (neanche fossimo al Louise XV da Alain Ducasse) che mi riportano sulla terra e, come a inizio pasto, il sopracciglio mi torna alto in maniera interrogativa e anche un po'incazzata perchè, anche se alla fine non abbiamo speso tantissimo, unito al servizio, sono dettagli che non ti fanno pensare di voler tornare qui in seguito, ma in altri stellati in Finlandia decisamente si.
Cappesante scottate, erbe del bosco, cetriolo in salamoia, emulsione |
Otimme talon täyden, eli kolmen annoksen lounasmenun. Ensimmäinen varsinainen annos oli kylmä kampasimpukka-annos, johon kaadettiin pöytään tuotaessa päälle liemi. Tätä annosta tuodessa pyysin, että annos esiteltäisiin englanniksi ja tämä sujuikin mainosti. Myös tämä annos oli todella kaunis ja pohjoismaisuus näkyi. Kun tiedustelimme, mitä lautasella oleva jauhe/muru oli, ei tarjoilija-tyttö sitä tiennyt vaan vastasi lähtevänsä sitä keittiöstä kysymään. Tämähän olisi varsin hienoa palvelua, mutta tarjoilijatar ei koskaan palannut asiaa selventämään. (Ei, paikassa ei ollut lounasruuhkaa, eikä hän kiireesti siirtynyt toimittamaan mitään muuta asiaa).
Menun toinen annos oli nieriää, jälleen kerran todella kaunis annos kyllä. Kala oli oikein hyvää, nahka olisi voinut olla viela astetta rapeampi. Huomiomme kiinnitti se, että kalapalamme olivat keskenään täysin eri kokoiset.
Menun toinen annos oli nieriää, jälleen kerran todella kaunis annos kyllä. Kala oli oikein hyvää, nahka olisi voinut olla viela astetta rapeampi. Huomiomme kiinnitti se, että kalapalamme olivat keskenään täysin eri kokoiset.
Salmerino, carotine selvatiche, verdure, riduzione d'erbe e salsa al topinambur |
Jälkiruoka oli aivan valtavan hyvä ja ehdottomasti tämän lounaan pelastus.
Olisin halunnut kirjoittaa koko käynnistä hehkutuspostauksen, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Palvelusta on ihan pakko antaa miinusta. Ei vaan voi olla totta, että Suomen ainoassa kahden Michelin tähden ravintolassa käy tämmoisiä juttuja. Otti päähän kun olisin halunnut myös näyttää, että tämän tason paikka vastaa Italialaisia tähditettyjä ravintoloita myös palvelun osalta. Ei vastannut. Ehkä tilanne on illalla eri?
Hinta ei ollut ongelma, mutta jos maksamme vesipullosta 7€/kpl niin haluaisimme myos nähdä sen henkilö/pöytäkohtaisen pullon kun kahdesta lasin täytösta oli veloitettu kaksi sen hintaista pulloa ;)
Italialaista nauratti, kun jälkiruoan kanssa tarjoillun espresson hinta oli 8 €
Mousse di cioccolato e frutta ricoperta da glassa di cioccolato fondente, di bosco, gelato al caramello e crema chantilly. Piccola pasticceria |
+ upean näköiset annokset, luonnon yrttien.ym runsas käyttö ja pohjoismaalaisuus
- palvelu ei vastaa tàhtiluokitusta, aterimet joilla oli mahdotonta saada minkään annoksen lientä lautaselta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
- palvelu ei vastaa tàhtiluokitusta, aterimet joilla oli mahdotonta saada minkään annoksen lientä lautaselta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Midhill
Linnanmäen huvipuisto, Tivolikuja 1, 00510 Helsinki
Tänä vuonna Linnanmäelle avattiin täysin uudenlainen Kattila-ravintolamaailma, jonne omia konseptejaan olivat tuoneet tunnetut ja arvostetut keittiömestarit. Hans "Top Chef" Välimäki on mukana omalla american diner-tyyppisellä hampurilaispaikallaan Midhill.
Rrrakastan ideaa amerikkalaisten diner-herkkujen tuomisesta Suomeen. Listalta löytyvätkin hampurilaisten lisäksi mm. corn dogit, pihvit ja caesar-salaatit.. tietenkään amerikkalaisten lisäkeruokien kuninkaita ranskalaisia perunoita ja coleslawta unohtamatta.
Koska tarjolla oli monenlaisia houkuttelevia juttuja, ja olen tunnetusti huono valitsemaan, päädyin ottamaan sille päivälle sattuneen lunch special-kombon, eli hampurilaisen, coleslaw-lisäkesalaatin ja viinin yhteishintaan 15€
Talon purilainen eli The Midhill burger sisälsi "140 g kotimaista Black Angus -lihaa, tomaattia, sipulia, salaattia ja maankuulua Midhill-kastiketta."
Hampurilaisen leivästä plussaa ja pihvistä kiitosta - herkullinen setti. Minun pihvini oli mehukas ja erittäin hyvässä medium-kypsyydessä, yhdellä pöytäseuralaisistani ei valitettavasti ollut yhtä hyvä tuuri. Pihvi oli toiselta puolelta paaaaljon lähempänä raakaa kuin mediumia.
Olen coleslaw-fani ja odotin siltäkin wow-fiilistä, se kuitenkin oli vain ihan kiva lisäke. Seuralaisen ranskalaiset olivat hyviä - rapeita ja reippaasti suolattuja (eli makuuni sopivat!)
Laskussa kesti ja tarjoilijat/keittiöhenkilökunta jauhoivat omia juttujaan kun astiat seisoivat pöydissä. Valivali, mutta kyllä se kiinnitti huomiomme.
Kaikkiaan kuitenkin erittäin onnistunut huvipuistolounas. Kävisin toisenkin kerran testaamassa hampurilaisia.
+ mahtava idea, todella hyvä hinta-laatu, varmasti yksi Suomen parhaista hampurilaisista
- palvelusta miinusta: se todellakin on huvipuistoravintolan tasoa, kypsennyslaadun epätasaisuus
Nessun commento:
Posta un commento