Rouva Lellan luona lounaalla - Trattoria Sora Lella

Elena Fabrizi, tunnetummin Sora Lella (eli rouva Lella) on roomalainen näyttelijätär ja gastronominen legenda. Hänen veljensä, Aldo Fabrizi on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista roomalaisista elokuvanäyttelijöistä. Jo 40-luvulla Lella perusti ensimmäisen ravintolansa, mutta tämä kaikkein tunnetuin, hänen nimeään kantava Trattoria Sora Lella on ollut toiminnassa vuodesta 1959. Rouva itse kuoli jo 20 vuotta sitten, mutta toimintaa jatkavat perinteiseen malliin hänen poikansa ja lapsenlapsensa. Ravintola sijaitsee Isola Tiberinalla - Tiber-joen saarella, joka sijaitsee Trasteveren edustalla. Sisustukseen kuuluvat muunmuassa valokuvat Lellan perheestä ja kuuluisista ystävistä elokumaailmasta. 

Tämä ravintola oli meillä jo pitkään ollut listalla "Rooman klassikkoravintolat" joissa pakko käydä vähintään kerran. Nyt pääsimme ravintolaan pitkälle lounaalle keskellä viikkoa, kun perheen kokilla oli lomapäivä ja allekirjoittaneella huomenna syntymäpäivät. 

Minä päädyin ottamaan perinteisen roomalaismenun (menu tipico romano) ja Filippo otti alkupala-trion, primon sijasta munakoisopaistoksen ja lihapääruoaksi possurullan. 

Polpettine di “Nonna Lella”
- Mummon perinteiset vasikanlihapullat 

Roomalaismenu alkoi pehmeillä ja maukkailla Lella-mummon perinteisillä lihapullilla. 

Filipon alkupalatrioon tuli lihapullan lisäksi Aldon supplì-riisipallero ja friteerattu kalapulla, josta minäkin nappasin palan. Hyvää oli. 

Polpettine di Nonna Lella, Supplì di Aldo, Crocchetta di Patate Baccalà e Gamberi -Tasting of Grandmother’s traditional meat balls, Supplì (Ball of rice), Crocchette with potatoes, Cod  and Shrimps

Todella tyyppillinen ja perinteilen roomalaistrattorian leipäkori, joka sisältää hyvää rapeakuorista leipää ja sen lisäksi noita hauskoja pikkupaketteja grissini-tikkuja ja suolakeksejä.

Menuun kuuluva primo oli valtava annos ihania ja pehmeitä gnocchi-perunapalleroita amatriciana-kastikkeessa.  

Gnocchi di Patate all’Amatriciana -
Potato Gnocchi in a classic Roman sauce with cured pig’s cheek, tomatoes and Roman pecorino cheese

Filippo oli valinnut primon sijasta pääruokiin kuuluvan munakoisopaistoksen. Talon oma versio parmigiana di melanzane-klassikosta, johon tuli runsaasti roomalaista ricottaa, saksanpähkinöitä ja hunajaa. Hyvää, mutta aika raskas annos. 

Parmigiana di Melanzane (con Ricotta Romana Dop Miele e Noci) -
Eggplant  “Parmigiana” with ricotta cheese honey and walnut

Pääruokana mulla oli menuun kuulunut herkullinen lammasrulla, ihana kastike ja maistuvat perunat. 

Rollè di Abbacchio disossato al forno con Schiacciata di Patate -
Bone roast baby lamb with pastry potatoes

Filipon possurulla-annoksessa oli ihania kuivia hedelmiä esim. aprikooseja ja suuhun sulavia sipuleita. 

Rollè di Maiale arrosto “Antica Roma” con Cipolline in Agrodolce -
Roast suckling pig in a sweet and sour onion sauce with dried fruits

 Tässä vaiheessa oltiin molemmat jo niin täynnä, että oltaisiin voitu vieriä ravintolasta, mutta vielä oli tulossa mun menuun kuuluva roomalainen juustokakku, jonka jaoimme.  

Torta di Ricotta Romana Dop con Confettura di Visciole -
Cheesecake with sour cherry jam

 Lounas oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, palvelu oli ystävällistä emmekä häirintyneet vaikka lähistöllä omistajan aikuinen tytär päivittelikin omia juttujaan (roomalaista perhetrattoriatunnelmaa)

Roomalaismenuun sisältyi siis alkupala, primo, secondo ja jälkkäri sekä leivät, kivennäisvesi ja kahvi. Kokonaisuutena se oli 50€ ja vaikka hinta onkin enemmän ravintolan kuin trattorian, menu oli laaja eikä hinta-laatu ollut huono. 

Ei vielä ensimmäisen kerran perusteella päässyt kestosuosikieni joukkoon, mutta mielelläni vierailen tuolla vielä uudemmankin kerran. 

Trattoria Sora Lella

Via di Ponte Quattro Capi, 16 (Isola Tiberina)

00186 Roma

Tel/Seg/Fax 06 6861601 

Mobile 333 1623691

Nauhapastaa kotona eli tuorepastan ABC

Muutamaankin otteeseen minulta on kyselty tuorepastan tekemisestä kotona, joten tässä viimein pieni informaatiopostaus aiheesta. 

Perheemme certified chef ja alkuperäisitalialainen vääntää tuorepastaa niin vaivattomasti ja nopeasti, että minä harvemmin päädynkään pastaa omin pikkukätösin vääntämään. Tuorepasta valmistuu minultakin nykyään varsin helposti (ja nopeastikin jos käytössä on pastakone). 

Munista ja jauhoista tehdyt tuorepastalevyt esimerkiksi lasagneen, nauhapastat lihaiseen kastikkeeseen tai tonnarelli carbonaraan valmistuvat hetkessä ja se tekee (ainakin minulle) arjestakin juhlaa. Tortellinit, raviolit ja kaikenlaiset täytetyt pastat valmistuvat myöskin samalla reseptillä. Ilman munia tehtyä kuivapastaa on meilläkin kaapit täynnä, mutta kaupan valmista tuorepastaa ei meille osteta, koska se on sata kertaa parempaa itse tehtynä ja valmistuu aika vaivattomasti, (varsinkaan sen jälkeen kun osallistuin pastaluennolle, jolla tuli puhetta siitä mitä kaikkea valmiin tuorepintaan on suihkutettu tarttumisen estämiseksi... )

Tuorepastaa kananmunista - Pasta fresca all'uova 

Mittasuhteet on helppo muistaa.. 

• 1 kananmuna per syöjä 
• 100 gr jauhoja per muna
• (ripaus suolaa ja pieni liraus oliiviöljyä)

Koska kananmuniakin on eri kokoisia, saattaa jauhoja joutua esimerkiksi kaulimisvaiheessa lisäämään. (Jos taikina tuntuu liian kuivalta lisää lusikallinen vettä tai pieni liraus oliiviöljyä.)

Monet italialaiset tekevät tuorepastan ihan tavallisista 00-vehnäjauhoista. Mielestämme parhaan tuloksen saa kuitenkin käyttämällä puolet tavallisia jauhoja ja puolet durumvehnäjauhoja (farina di grano duro)

Tuorepastaa kahdelle
1. Mittaa kulhoon 100 gr puolikarkeita vehnäjauhoja ja 100 gr durumvehnäjauhoja
2. Tee jauhoihin pieni kolo ja riko siihen kaksi kananmunaa
3.  Riko kananmunien rakenne haarukalla ja sekoita ne kevyesti jauhoihin
4. Vaivaa taikina pöydällä kiinteäksi palloksi ja jätä sen jälkeen kelmutettuna lepäämään vähintään puoleksi tunniksi

Kun pastataikina on levännyt, jaa se pienempiin osiin ja ryhdy kaulimaan. Kauli taikina jauhoja (tai esim. mannasuurimoiden tapaista semoliinaa) apunasi käyttäen tasaisiksi, ohuiksi (noin 0,5mm paksuisiksi) levyiksi. 

Jälleen kerran suosittelen kuitenkin kaikkia italialaisen ruoan ystäviä hankkimaan pastakoneen. Varsinkin suurempien erien valmistus nopeutuu huomattavasti. Meillä on kotona Imperian pastakone ja se on ihan ykköshyvä. Se sisältää pastan valmistukseen tarvittavat perustarvikkeet, kaulinosan sekä kahden erilevyisen pastan leikkuriosan. Laadukkaan pastakoneen näyttäisi Suomestakin saavan noin 50 eurolla, joten ihan valtavasta investoinnista ei ole kyse.  Pastakoneen käytöstä lisää tässä aiemmassa postauksessa. 

Tällä kertaa tarkoitus oli valmistaa lihakastikkeen seuraksi nauhapastaa. 

Bolognassa tämä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliatelle kun taas Rooman alueella sama pasta onkin usein fettucine. Mitään eroa näillä ei varsinaisesti ole, fettucine voi olla vähän ohuempaa, kun taas virallisesti bolognalainen tagliatelle täytyy olla leveydeltään 6-8mm. Reippasti levyempi nauhapasta onkin sitten nimeltään pappardelle (joka on muuten tosi herkkua esimerkiksi tuhdimpien riistakastikkeiden kanssa tarjoiltuna) ja ohuempi pari milliä leveä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliolini (jonka kanssa osuvat esimerkiksi kasviksista tai sienistä valmistetut kevyemmät kastikkeet)Bolognalainen ragù muuten tarjoillaan nauhapastan, EI koskaan spaghetin kanssa kuten ulkomailla on usein tapana. 

Kun pastalevyt ovat valmiita, kääntele jauhotetut levyt kevyesti rullalle, tasaa reunat ja leikkaa rullasta haluamasi paksuisia nauhoja. (Kuten alla olevassa kuvassa)

Jos käytössäsi on pastakoneen leikkuriosa, saat tasaisia nauhoja kahvaa kääntämällä ;)

Pastanauhojen leikkaus käsin. 

Keitä pasta suurehkossa määrässä suolattua vettä. Testaamalla on helpoin varmistua pastan kypsyydestä. Kypsymisaika vaihtelee pastan muodon, laadun, paksuuden ja tuoreuden mukaan. Useimmiten pari minuuttia riittää.

Sekoita haluaamasi kastikkeeseen ja tarjoile heti.
Buon appetito! 

Aiemminkin tässä blogissa on tehty tuorepastaa:

• Täydellinen Carbonara - La Carbonara Perfetta
• Tortellini con ripieno di verdure.. eli Kasvis-tortellinit ja kuinka käyttää pastakonetta!
• Tomaattitäytteiset puolikuu-raviolit - Veli di mezzelune con ripieno di pomodoro e mozzarella
• Lasagne al forno - Paras uunipasta
• Hävikistä herkuksi - Häränhäntä-raviolit
• Ravioli di ricotta e spinaci
• Pappardelle al ragù bolognese

Täytetyt tomaatit roomalaisittain - Pomodori con il riso alla romana

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Nämä riisillä täytetyt uunitomaatit ovat nimittäin erittäin tyypillistä roomalaista kesäruokaa. Riisillä täytetyt tomaatit kypsennetään samalla uunipannulla lohkottujen ja öljyttyjen perunoiden kanssa. Ne voi syödä heti, vielä lämpinä tai ihan jäähtyneinä. Täydellistä retkiruokaa siis. Päivä rannalla,  picnic perheen kanssa, tai pikainen työlounas lähikulman tavola caldasta, pomodori con il riso, löytyvät menusta aina. 

Pomodori con il riso alla romana eli täytetyt tomaatit roomalaisittain

• 1-2 kiinteää suurta tomaattia per syöjä ("pomodori da riso") 
• iso ruokalusikallinen risottoriisiä per tomaatti
• valkosipulia
• tuoretta basilikaa (ja halutessa persiljaa, kuivattua oreganoa, kynteliä) 
• suolaa ja rouhittua mustapippuria
• pari perunaa per syöjä (+rosmariiniä)
• oliiviöljyä

1. Pese tomaatit ja leikkaa niistä ns. lakki irti, niin että saat kaivettua sisustan kulhoon esimerkiksi pikkulusikalla. 
2. Tässä vaiheessa sisustan voi hurauttaa sauvasekoittimella sileäksi (ja halutessaan vielä siivilöidä, jos siemeniä on runsaasti)
3. Mausta tomaattiliemi tuoreilla ja kuivatuilla yrteillä, murskatulla valkosipulilla, suolalla ja pippurilla sekä oliiviöljyllä. Lisää riisi nesteeseen turpoamaan vähintään puoleksi tunniksi. 
4. Kuori ja paloittele perunat. Huuhtaise perunoista liika tärkkelys ja mausta öljyllä, suolalla ja rosmariinillä. 
5. Suolaa tomaatit kevyesti, lusikoi riisitäyte sisään ja laita tomaatin "lakki" paikalleen. 
6. Asettele tomaatit ja perunat uunivuokaan ja paista 180 asteisessa n. 45 minuuttia. 

vain tuoreyrtit puuttuu!

Tarjoile hieman jäähtyneinä tai jopa kylminä. 

Täydellinen picnic-eväs! 

Roomalainen juustokakku eli crostata di ricotta

Ricotta on tuorejuustoa muistuttava, juustoherasta valmistettu maitotuote. Ricotta tarkoittaa kirjaimellisesti uudelleen kypsennettyä, ja erilaisia versioita valmistetaan ympäri Italiaa, kaikkialla missä valmistetaan juustoja. Ricottaa löytyy suolaamattomana ja suolattuna, kovana ja pehmeänä versiona sekä esimerkiksi savustettuna. Tunnetuin vaihtoehto on varmaankin pehmeä suolaamaton ricotta, joka toimii erinomaisesti esim. ravioleiden täytteessä tai leivonnassa. Ricotta Romana DOP, eli roomalainen ricotta, on pehmeä lampaanmaidosta valmistettu versio. Tästä ricotasta syntyy pastatäytteiden lisäksi aika herkullista juustokakkua. 

Roomalaiseen juustokakkuun yhdistyvät usein visciole eli hapankirsikat, yleensä joko sellaisenaan säilöttynä tai hillottuna. Säilykkeenä hapankirsikoita löytyy joskus Suomestakin, mutta ne voi hyvin korvata kirpakalla kirsikkahillolla. Kokonaisia kirsikoita voi laittaa vaikka juustokerroksen päällekin, mutta hillon laitamme pohjan ja täytteen väliin. Kirpeä kirsikkahillo tuo tähän juustokakkuun ehdottomasti "sitä jotain", joten sitä ei todellakaan kannata jättää pois. 

Roomalainen juustokakku eli crostata di ricotta

Pohja

• 300 g vehnäjauhoja
• 100gr sokeria
• 175 gr voita (kylmää)
• 2 keltuaista
• ripaus suolaa
• (1 raastettu sitruunan kuori)

Täyte 

• 400 gr lampaanmaito-ricottaa (ricotta di pecora - Ricotta Romana DOP)
• 250 ml kermaa
• 1 kananmuna + 1 keltuainen
• 50 gr sokeria
• 1 sitruuna (raastettu kuori + mehu)
• (ripaus kanelia)

Välikerrokseen kirpeää kirsikkahilloa tai säilöttyjä hapankirsikoita. 

Sekoita pohjan ainekset taikinaksi ja jätä sileä taikinapallo kelmutettuna jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Sekoita täytteen ainekset keskenään sileäksi. Jos ricotta on kovin rakeista, se kannattaa lusikoida siivilän läpi. 

Kauli taikina (leivinpaperia apuna käyttäen) ohuehkoksi levyksi ja painele irtopohjavuokaan, myös reunoille. 

 Levitä kirsikkahillo pohjan päälle ohuehkoksi kerrokseksi ja kaada sen päälle ricotta-täyte. Levitä tasaiseksi. 

(Halutessaan voi noin puolet taikinasta ensin painella pohjalle, esikypsentää ja vasta sen jälkeen lisätä taikinareunat, sekä kirsikkahillon ja ricotta-täytteen. Silloin pohjan kypsymisestä ei tarvitse huolehtia. )

Kypsennä 170 asteisessa uunissa n. 40 min. Anna jäähtyä rauhassa ja koristele tomusokerilla ennen tarjoilua. Parhaimmillaan kakku on leipomisesta seuraavana päivänä, kun maut ovat saaneet tasoittua. Kakku säilyy viileässä 3-4 vrk. 

Pollo alla romana eli kanaa roomalaisittain

Perinteinen roomalainen kanapata (yksinkertaisesti kanaa pannussa eli pollo in padella) sisältää luineen ja nahkoineen ruskistettua kanaa, joka mureutetaan valkoviinillä, maustetaan hyvin ja muheloitetaan tomaattien kanssa. Usein mukaan lisätään myös tuoreita paprikoita (pollo in padella coi peperoni) vaikka itse pidänkin ehkä yksinkertaisemmasta versioista ilman niitä. 

Nykyään reseptit on usein nopeutettu ja yhdistetty niin että pilkotut paprikat lisätään suoraan pataan, mutta vanhoja keittokirjoja ja reseptejä tutkiessani huomasin, että aiemmin paprikat valmistettiin poikkeuksetta ensin erikseen omaksi lisäkkeekseen. Testailtuani voin vahvistaa, että lopputulos on huomattavasti herkullisempi valmistettuna juuri niin. Ada Boni, Sora Lella ja moni muu ruokalegenda muuten suosittelee käytettävän ehdottomasti vihreitä paprikoita ("peperoni - rigorosamente verdi, carnosi e dolci") vaikka variaatioita on tästäkin monia.

Meillä syödään nykyään niin harvoin kanaruokia, että silloin harvoin kun näitä siivekkäitä kokkaillaan, niin raaskii hyvillä mielin ostaa luomua tai ainakin vapaana ulkokanalassa kasvaneita elukoita meiän lähituottajalta. Lihakauppias pilkkoi valmiiksi mulle kanan paloiksi, mutta saa kokonaisen kanan itsekin aika helposti leikeltyä. Nimeomaan ne luut ja nahkat antavat tälle padalle makunsa, älä siis käytä siistittyjä rintafileitä.tms

Tämä pata ei esiinny kuvissa edukseen, mutta vakuutan, että se on ihan törkeän hyvää

Pollo alla romana eli kanaa roomalaisittain

• n. 1,2 kg paloiteltua kanaa (luineen ja nahkoineen!)
• oliiviöljyä
• 1 lasillinen kuivaa valkoviiniä (esim. Frascati)
• 50 gr ilmakuivattua kinkkua (prosciutto crudo)
• 2 valkosipulin kynttä
• 400 gr kuorittuja tomaatteja
• suolaa ja pippuria
• meiramia (maggiorana)
• rouhittua chiliä (peperoncino)
• 1 keltasipuli (valinnainen)

Ruskista suolatut ja pippuroidut kanapalat oliiviöljyssä, joko isossa pannussa tai sopivassa kattilassa.  Tässä vaiheessa voit lisätä mukaan myös rouhittua peperoncinoa, pari valkosipulin kynttä, hieman ilmakuivattua kinkkua paloiteltuna (ja halutessasi reilun kokoisiksi paloiksi pilkotun sipulin) Kaada reilu lasillinen kuivaa valkoviiniä pinnalta ruskistuneiden kanapalojen päälle. Lisää meirami ja kuoritut tomaatit, ja jätä pata porisemaan matalalla lämmöllä kunnes soosi ja kanat ovat täysin kypsiä. Lisää tarvittaessa hieman vettä jos tuntuu, että pata on jäämässä liian kuivaksi. 

Tarjoiluun kuuluu olennaisesti rapeakuorinen vaalea leipä, koska tämän padan "se juttu" on nimenomaan soosi, jonka saa parhaiten syötyä leipää apunaan käyttäen. 

Peperoni in padella - muhennetut paprikat

• 3 - 5 vihreää paprikaa
• 1 sipuli
• tomaattimurskaa/kuorittuja tomaatteja
• oliiviöljyä 
• suolaa

Paprikat voi paahtaa joko mahdollisimman kuumassa uunissa tai kaasuhellaa käyttäen. Kun paprikoiden kuoret ovat hiiltynyt, sulje ne hikoilemaan ja jäähtymään muovipussiin. 

Kuullota sillä aikaa pilkottu sipuli pannussa oliiviöljyssä. Lisää hetken kuluttua  tomaatit ja jätä muhimaan matalahkolle lämmölle. 

Poista jäähtyneistä paprikoista kanta ja siemenet, myös kuorten pitäisi lähteä siinä vaiheessa helposti irti. Lisää paloitellut ja kuoritut paprikat sipulien ja tomaattien seuraksi ja mausta suolalla. Kypsennä kunnes paprikat ovat kypsyneet kunnolla. 

Tarjoile paprikalisäke kanapadan seurana, halutessa sen voi myös sekoittaa joukkoon kanapadan ollessa jo lähes kypsä. 

Myös cicoria saltata in padella on erinomainen lisäke kanalle.
Ryöpätty sikuri käytetään pannussa oliiviöljyn valkosipulin ja rouhitun chilin kanssa ja suolataan kevyesti.
 Suomessa samaa voisi kokeilla pinaatin kanssa. 

Tällä videolla roomalainen ruokalegenda Rouva Lella (Sora Lella) ostaa paprikoita Campo de' Fiorilta (60-luvulla kun tori vielä oli yksi Rooman tärkeimmistä ruokatoreista) ja sen jälkeen valmistaa kanaa roomalaisittain. 

Thien Kim - Vietnamilaista Roomassa

Kuten aiemminkin on todettu, etnisten ravintoloiden tarjonta ei Roomassa vastaa monienkaan suurkaupunkien (Lontoo, Berliini, Amsterdam)  tasoa eikä monipuolisuutta. Valitettavan monet ravintolat ovat yhdistäneet (ja vesittäneet) esim. kiinalaisen ja japanilaisen keittiön. Thien Kim on kuitenkin todella virkistävä lisä aasialaisten ravintoloiden tarjonnassa. Rooman (ilmeisesti ainoa) vietnamilainen ravintola sijaitsi aiemmin vain hyvin pienissä tiloissa Trasteveressä, mutta laajentui sitten parisen vuotta sitten pohjois-Roomaan, kun samainen perhe avasi toisen ravintolan (Thien Kim Roof Garden) via Cassialle. 

Beef pho -
Vietnamilainen pho-nuudelikeitto 

Tätä uudempaa ravintolaa olemme nyt pariin otteeseen ehtineet testaamaan, joten tätä uskaltaa suositellakin. Herkulliset tuoksut ja maut, tuoreet raaka-aineet, ja ystävällinen palvelu. 
Kaikki kokeillut alkupalat ovat olleet herkullisia ja  kansalliskeitto Pho erinomaiseen liemeen tehtyä, juuri sellaista kuin pitääkin.  Pääruoista ainakin ankka, grillattu kala ja mausteiset katkaravut olivat erinomaisia. 

Jos joku on Roomassa sen verran pidemmän aikaa, että kaipaa taukoa italialaisesta ruoasta, niin voimme lämpimästi suositella tätä vietnamilaista. 

Tulista ankkaa

Thien Kim - Roof Garden
Via Cassia 927/M

Thien Kim -Trastevere
Via Giulia 201

Spaghetti "ajo, ojo e peperoncino" - Simppeli valkosipuli-chilipasta

Tämä yksinkertaisuuden ylistys on suosittu ja rakastettu pastaresepti ympäri Italiaa. Valkosipulista ja oliiviöljystä syntyy täydellinen kastike pastalle silloin kun kaapissa ei ole "mitään" ja palkkapäiväänkin on vielä hetki. Kuten niin usein italialaisessa keittiössä: yksinkertaiset raaka-aineet, joista valmistuu todella nopeasti ja helposti herkullista syötävää. Tämä on myös baarista palaavien suosikki juuri helppoutensa ansiosta. 

Aglio & olio (eli roomaksi ajo e ojo) kuuluu vahvasti myös roomalaisen keittiön klassikoihin, joten resepti tulee mukaan myös lopputyöprojektiini. 

Spaghetti "ajo, ojo e peperoncino"
4:lle

• 400-500 gr spaghettia tai muuta pitkää pastaa
• pari valkosipulin kynttä
• reilusti hyvää oliiviöljyä
• rouhittua kuivaa chiliä (peperoncino) oman sietokyvyn mukaan
• (tuoretta lehtipersiljaa silputtuna)
• karkeaa merisuolaa pastaveteen

Laita isoon kattilaan kiehumaan runsas määrä vettä. Suolaa karkealla merisuolalla avokätisesti (ideaalisti pastaveden pitäisi olla yhtä suolaista kuin välimeren vesi)

ja laita pasta porisevaan veteen. Pastan kiehuessa kuullota pannulla runsaassa oliiviöljyssä (veitsen lappeella kevyesti litistetyt) valkosipulit.  Älä kuitenkaan anna valkosipulin ruskistua (!) vaan poista kynnet kun öljy on ottanut makua ja valkosipuli pehmentynyt.  (Halutessasi voit myös suikaloida/silputa valkosipulin ja jättää ne mukaan jos haluat niistä vielä vahvemmin makua.)  Lisää rouhittu chili hetken kuluttua pannulle mukaan paahtumaan. 

Nosta sen jälkeen pari kauhallista pastan keitinvettä kuumalle pannulle ja siirrä sen jälkeen todella al denteksi jätetty spaghetti myös mukaan ja sekoita hyvin. Tarkoitus on että pastan kypsyminen viimeistellään pannussa, samalla kun se vetää herkullisen oliiviöljyn, chilin ja valkosipulin maun sisäänsä. Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita halutessasi joukkoon tuoretta lehtipersiljaa pieneksi silputtuna. Nauti heti!

Tähän köyhänmiehen pastaan ei juusto kuulu, eikä se sitä kyllä tarvitsekaan.