mercoledì 16 aprile 2014

Amerikkalaistyylinen mansikkapiirakka - Strawberry Pie

Meillä on mansikkakausi jo täysillä käynnissä, joten päädyin tekemään rapeakuorista vanhanajan marjapiirakkaa suuhunsulavalla mansikkatäytteellä. 
Tämä on kulkenut mulla jo vuosia klassikkoreseptinä ja se on sellaisenaan täydellinen. Samalla ohjeella tulee todella hyvää omenapiirakkaa, mitä vaan marjapiirakkaa ja tietysti myös suosikkini raparperi-mansikkapiirakka (jota olisin tehnyt nytkin, jos jostain vain löytyisi raparperia)



Täydellinen piirakkataikina (myös suolaisiin leivonnaisiin) eli Pâte Brisée
  • 200 gr jääkylmää voita kuutioituna 
  • 250 gr vehnäjauhoja
  • ½ tl suolaa 
  • 1 tl sokeria
  • pari ruokalusikallista jääkylmää vettä

Nypi jääkylmät voikuutiot vehnäjauhojen kanssa suurehkoiksi muruiksi. Lisää suola ja sokeri.  Jos voi lähtee pehmenemään liikaa, käytä kulho välillä jääkaapissa.  
Lisää muruihin jääkylmää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes saat kiinteän muodostettua taikinapallon. Älä työstä taikinaa liikaa.  Jaa taikina kahteen palaan ja sulje kelmuun litistetyn palleron muodossa (eli mistä on helppo lähteä kaulimaan pyöreää taikinalevyä)
Anna kelmutettujen taikinapalojen levätä jääkaapissa vähintään tunti tai pari. Ideaalitapauksessa yön yli. Taikina säilyy hyvin kelmutettuna jääkaapissa jopa viikon (ja pakkasessa tietysti vielä kauemmin) 

Kauli taikinat ohuiksi levyiksi esimerkiksi kahden leivinpaperipalan välissä. Älä anna taikinan lämmetä turhaan vaan käsittele taikinaa sen ollessa vielä mahdollisimman kylmää.

Täytteeseen laitoin tällä kertaa n. 700 gr tuoreita mansikoita pilkottuna, joihin sekoitin raastettua sitruunan kuorta ja yhden sitruunan mehun, sokeria varmaankin reilun desin verran, pari ruokalusikallista perunajauhoja (myös maizena.tms käy) ja ripauksen kanelia. 

Nosta toinen taikinalevyistä paistovuokaan, kaada täyte sen päälle (laitoin täytteen päälle pari nokaretta voita) ja nosta sen jälkeen varovasti toinen levyistä täytteen päälle. Sulje reunat ja tasoita ylimääräiset. Voit halutessasi leikata pintaan pari viiltoa kuvioksi (tämä auttaa taikinan tasaisessa kypsymisessä) mutta on kannattavaa viiltää ainakin keskelle pieni aukko, josta kuuma höyry pääsee ulos eikä kansitaikina pehmene sen takia liikaa. 

Voitele taikinakansi sen jälkeen kananmunalla ja ripottele pinnalle hieman sokeria.

Paista 220 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia kunnes piirakka on saanut pintaansa kullankeltaisen värin. Tarjoile hieman jäähtyneenä joko sellaisenaan tai vaniljakastikkeen/-jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

martedì 15 aprile 2014

Kevättä ilmassa - Fave e pecorino

Varma kevään merkki on Roomassa se kun kauppoihin ja toreille ilmestyvät härkäpavut, fave, joita roomalaiset nauttivat sellaisenaan - kuorittuna ja pecorino-juuston kanssa tarjoiltuna. Pavut sopivat aurinkoisena päivänä puistossa tai parvekkella nautittaviksi ja ovatkin vakio-eväs esimerkiksi vappupäivän piknikillä. 
Kuorimisessa on oma hommansa, mutta ehdottomasti se on arvoisensa homma. Tältä maistuu kevät! 

Fave e pecorino

domenica 30 marzo 2014

Ristorante La Trota dei Fratelli Serva



Vuonna 1963 avautui pieni trattoria nimeltään La Trota (=trout, lohikala) Rivodutri di Rieti nimiseen pikkukylään Lazion alueen pohjoisreunalle. Jo parinkymmenen vuoden ajan Servan perheen veljekset, Sandro ja Maurizio, ovat luotsanneet vanhempiensa perustamaa ravintolaa ja luoneet siitä gastronomisen kohteen. Ravintola on erikoistunut makean veden kaloihin, jotka usein ovat niitä vähemmän arvostettuja.  Panostus on huomattu ja ravintolalla on tällä hetkellä 2 Michelin tähteä

Cene stellate eli "tähti-illalliset"-teemaviikko osui juuri sopivasti mun valmistumisen kanssa, joten olimme varanneet lauantaille pienen juhla-illallisen.  Ihan lähellä Roomaa ravintola ei kuitenkaan sijaitse, sinne ajaa reilun tunnin suuntaansa - mutta ehdottomasti matkansa arvoinen vierailu. 

Herkulliset ja taidolla valmistetut ruoat, sekä alusta loppuun ystävällinen ja asiantunteva palvelu. Oli ilo ja kunnia tavata Servan veljekset kotiravintolassaan, mahtavat ammattilaiset. 

Non so per quale strana ragione non avessimo preso in considerazione in passato la visita di questa istituzione (della ristorazione italiana e del pesce d'acqua dolce nel mondo) ma grazie alla restaurant week con grandissimo piacere abbiamo avuto la possibilità di rimediare. 
Si arriva e immediatamente si ha la sensazione di essere trasportati in qualche bellissimo posto in Inghilterra: la sala ampia e piena di respiro (recentemente rinnovata in maniera encomiabile), i tavoli ben distanti, le numerose le finestre che lasciano ammirare il verde circostante e il limpidissimo ruscello che scorre a pochi metri.
Per un incomprensione con il sito di dining city che ci aveva permesso la prenotazione alle 19 (anche se il locale effettivamente apriva alle 19:45) arriviamo con un mostruoso anticipo. Suoniamo il campanello alle 18:45 e ci accoglie lo chef e patron Sandro Serva che con grandissima professionalità e gentilezza ci accomoda nel salottino e ci accende il bellissimo caminetto. Passiamo la splendida ed affamata attesa leggendo alcuni dei numerosi volumi a disposizione. Giunte le 19:45 viene il bello!


Aluksi pöytään tuotiin talon omat ohuen ohuet grissinit ja tosi herkullinen mustilla seesaminsiemenillä maustettu rapea leipälevy. 

Ci vengono subito portati una carta musica al sesamo e dei lunghissimi e sottilissimi grissini al limone.


Keittiön tervehdys oli hauska pieni lautanen, jossa hernekreemi oli pohjana, pieni palanen graavattua kalaa, ravut ja paahdettuja ohranjyviä. 

Cominciamo con questo ottimo antipasto dalle molteplici consistenze: crema di piselli, orzo tostato, gamberi di fiume e trota marinata su crostino di pane per un delizioso inizio.

Attraversando il lago


il pane
Carpa in crosta di papavero, maionese alle rape rosse,  crescione di sorgente
Carpa in crosta di papavero, maionese alle rape rosse,  crescione di sorgente - Unikonsiemenillä kuorrutettua karppia, punajuurimajoneesia ja vihanneskrassia. Täydellisesti kypsennetyt ja herkullistakin herkullisemmat kalapalat.

Uno dei piatti simbolo del locale e per motivi veramente fondati, non è veramente facile descrivere quanto sia buono e gustoso. Provatelo! Non dico altro.


Carpa in crosta di papavero, maionese alle rape rosse,  crescione di sorgente

Zuppa di tinca con capelli d’angelo
Zuppa di tinca con capelli d’angelo - Keitto suutari-kalasta ja enkelinhiuspastasta. Annokseen kaadettiin pöydässä ihana kalaliemi suoraan napolilaisesta kahvipannusta (caffettiera napoletana) joka kypsensi kalan ja ohuen ohuen pastan hetkessä.

Delicatissimi i capelli d'angelo con carpaccio di tinca che vengono cotti in maniera romantica e piacevolmente scenografica da un limpidissimo brodo di tinca versato da una caffettiera napoletana.

Zuppa di tinca con capelli d’angelo

Zuppa di tinca con capelli d’angelo
Zite arrostite ripiene di coregone affumicato  e carciofi chips

Zite arrostite ripiene di coregone affumicato e carciofi chips - Savustetulla siialla täytetyt pastarullat.

Altro piatto eccezionale, di un gusto veramente sopra la media: basta solo dire che questa magnifica pasta ripiena, arrotolata attorno a un ferro e cotta sulla piastra ha nell'impasto della bisque al posto dell'acqua.

Zite arrostite ripiene di coregone affumicato  e carciofi chips

Luccio cotto sulla pelle, polvere di capperi, acciughe e cavolfiori allo zafferano

Luccio cotto sulla pelle, polvere di capperi, acciughe e cavolfiori allo zafferano - Rapeapintainen hauki, sahramikukkakaali, tempurapaistetut rantakasvikset (agretti)ja paljon muuta ihanaa.
 Parasta haukea ikinä! 


Uno dei secondi più buoni che io abbia mai assaggiato: completo in ogni consistenza e tonalità di sapore, senza esagerare confermo e ribadisco che ne avrei volentieri mangiati altri dieci.


Luccio cotto sulla pelle, polvere di capperi, acciughe e cavolfiori allo zafferano


Saimme jaettaviksi kaksi eri jälkiruokaa. Zuppa di agrumi con gelato di olive nere della Sabina e cioccolato bianco al sale ripieno di mango - Sitrussoppa paikallisista oliiveista tehdyllä jäätelöllä ja mangotäytteiset valkosuklaatuubit. Tämä jälkkäri on klassikko (ja syystä). Mahtavat yhdistelmät raikkaan kirpeää, hedelmäisen makeaa, suolaista karamellia ja valkosuklaata.. ja nerokas oliivijäätelö. 

Straordinario. Non mi viene in mente altro aggetivo per questo dolce. Ne abbiamo girati di posti ma ricordare un dessert di questo calibro è veramente impegnativo.

Zuppa di agrumi con gelato di olive nere della Sabina
e cioccolato bianco al sale ripieno di mango
Ricotta su salsa di lamponi, pesto al basilico, gelato di finocchio selvatico, mielee gin - ricottaneliöitä erilaisilla herkkukastikkeilla (vadelmasoosi, "basilikapesto) ja fenkolijäätelöä. Oikein hyvä aterian päätös, raikas ja maukas, mutta ei samanlainen ilotulitus kuin toinen annoksista. 
Ricotta su salsa di lamponi, pesto al basilico, gelato di finocchio selvatico, mielee gin
Lopuksi meille tuotiin vielä hyvin epätyypillinen ja kokeellinen  "piccola pasticceria" jossa vihanneksista oli taiteiltu perinteisiltä jälkiruokaherkuilta näyttäviä miniannoksia. Oli hauskaa arvailla mitä kasvista tai vihannesta mihinkin oli käytetty (ne kerrottiin vasta jälkikäteen) 

Piccola pasticceria molto particolare poichè tutta di verdura: Rapa rossa, finocchio, rabarbaro, peperoni (crème brulè), piselli, patate e cavolfiori. Un valido esercizio per il palato!!

In conclusione da come avete potuto notare dalle numerose ripetizioni degli aggettivi buono e gustoso qui si mangia bene, ma veramente bene: non solo nessun piatto stecca ma è un continuo crescendo di sapori memorabili il che, unito alla cortesia dei fratelli Serva, rende questo locale un'esperienza incantevole.
In tre parole: Merita, merita, merita.
 
Piccola pasticceria 
Kaikinpuolin ihana ilta ja voimme lämpimästi suositella La Trota-ravintolaa. 


Ristorante La Trota dei Fratelli Serva
Via S. Susanna, 33

02010 Rivodutri (RIETI) 

venerdì 28 marzo 2014

Valmista tuli!


Joku vielä saattaa muistaa kun syyskuun alussa oli puhetta mun lopputyöhommista eli roomalaisresepteistä ja siihen liittyvästä projektista. Projekti muuntautui tässä matkan varrella ja mukana oli loppuen lopuksi paljon muutakin kuin mistä aluksi oli puhetta. Homma on ollut tosi mielenkiintoinen, mutta suuritöinen ja välillä raskaskin. Italiaksi (tai millään kielellä) tommoisten tekstimäärien puskeminen kun ei ole lempihommaani. Se vei tässä syksyllä ja talvella suurimman osan ajastani, joten valitettavasti bloggailut jäivät vähän vähemmälle. 

No nyt voin ilokseni ilmoittaa, että projekti on viimein saatu päätökseen ja eilen oli yliopistolla discussione, jossa onnistuneesti sen esittelin. Joten tadaa, valmistuin ja olen nyt paperillakin (italialaisen) ruokakulttuurin erikoisasiantuntija eli viralliselta titteliltä "Esperto in Cultura dell'alimentazione e delle tradizioni enogastronomiche" ;)
JEEJEE heti on helpompi hengittää! 

Nyt voinkin hetken fiilistellä vähän muita juttuja, nimittäin tätä ihanaa kevättä ja tulevaa kesää. Näyttää nimittäin siltä, että suuntaamme kesäksi Helsinkiin!
Kaikille ihanaa kevään jatkoa ja paljon herkkuja!

giovedì 20 marzo 2014

Pizzeria Tonda

Herkullisia napolilaistyylisiä pizzoja, roomalaisia trapizzino-pizzataskuja, friteerattuja alkupaloja ja pienpanimoiden oluita. Kaikki ykköshyvää laatua. 


Stefano Callegari on yksi Rooman kuumimmista pizzamestareista. Hän avasi ensimmäisen pizzeriansa Sfornon kaakkois-Roomaan (Cinecittà) ja sen jälkeen Pizzeria Tondan Monte Sacron kaupunginosaan pohjois-Roomaan. Hänellä on myös kaksi pelkästään trapizzino-pizzataskuihin erikoistunutta paikkaa, legendaarinen 00100 (joka on tällä hetkellä remontissa) ja vasta vuodenvaihteessa avattu Trapizzino Ponte Milviolla. 

Olimme Filipon vapaapäivän iltana käymässä Tondassa ja täytyy tätä nyt päästä kehumaan. Tykkäsin paikasta vähintään yhtä paljon kuin Sfornosta ja vaikka tämä ei keskustassa sijaitsekaan, on sitä silti suositeltava. 

Alkuun otimme perinteisen supplìn, perunakroketin ja friteerattuja sipulirenkaita. Suppli ja kroketti suosittuvat! Varsinaiset pääruoat eli pizzat olivat oikein laadukkaita ja herkullisia, ehdottomasti käymme täällä pizzalla uudemmankin kerran. 

Perinteinen supplì.
Tarjolla olisi ollut myös monta muuta supplivaihtoehtoa amatricianasta mielenkiintoisin kasvisversioihin ja "porchetta e frascati"-possuversioon
Sipulirenkaita (anelli di cipolla)

Herkullinen peruna-kroketti

Tondan puulämmitteinen kiviuuni pizzoille 
Pizzat olivat ihanan pehmeitä, mutta kuitenkin rapeareunaisia ja tosi maukkaita. 

margheritissima (pomodoro, fior di latte, parmigiano e basilico) 
 Magherita suosittuu (kuten aina) ja myös Filipon kokeilema "talon erikoisuus" eli Greenwich (valkoinen pizza, jossa oli Stilton-homejuustoa ja hieman kasaankeitettyä portviiniä)

Greenwich con blue stilton e riduzione di Porto

via Valle Corteno, 31 – 00141 Roma
Alkupalat 2-4 euroa, Pizzat 7-12€. Hinta-laatu hyvä. 
Paikalle pääsee esimerkiksi Terminilta suoraan bussilla numero 90 (pysäkki NOMENTANA/VAL D'OSSOLA)

mercoledì 19 febbraio 2014

Rouva Lellan luona lounaalla - Trattoria Sora Lella

Elena Fabrizi, tunnetummin Sora Lella (eli rouva Lella) on roomalainen näyttelijätär ja gastronominen legenda. Hänen veljensä, Aldo Fabrizi on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista roomalaisista elokuvanäyttelijöistä. Jo 40-luvulla Lella perusti ensimmäisen ravintolansa, mutta tämä kaikkein tunnetuin, hänen nimeään kantava Trattoria Sora Lella on ollut toiminnassa vuodesta 1959. Rouva itse kuoli jo 20 vuotta sitten, mutta toimintaa jatkavat perinteiseen malliin hänen poikansa ja lapsenlapsensa. Ravintola sijaitsee Isola Tiberinalla - Tiber-joen saarella, joka sijaitsee Trasteveren edustalla. Sisustukseen kuuluvat muunmuassa valokuvat Lellan perheestä ja kuuluisista ystävistä elokumaailmasta. 


Tämä ravintola oli meillä jo pitkään ollut listalla "Rooman klassikkoravintolat" joissa pakko käydä vähintään kerran. Nyt pääsimme ravintolaan pitkälle lounaalle keskellä viikkoa, kun perheen kokilla oli lomapäivä ja allekirjoittaneella huomenna syntymäpäivät. 

Minä päädyin ottamaan perinteisen roomalaismenun (menu tipico romano) ja Filippo otti alkupala-trion, primon sijasta munakoisopaistoksen ja lihapääruoaksi possurullan. 

Polpettine di “Nonna Lella”
- Mummon perinteiset vasikanlihapullat 
Roomalaismenu alkoi pehmeillä ja maukkailla Lella-mummon perinteisillä lihapullilla. 
Filipon alkupalatrioon tuli lihapullan lisäksi Aldon supplì-riisipallero ja friteerattu kalapulla, josta minäkin nappasin palan. Hyvää oli. 

Polpettine di Nonna Lella, Supplì di Aldo, Crocchetta di Patate Baccalà e Gamberi -Tasting of Grandmother’s traditional meat balls, Supplì (Ball of rice), Crocchette with potatoes, Cod  and Shrimps
Todella tyyppillinen ja perinteilen roomalaistrattorian leipäkori, joka sisältää hyvää rapeakuorista leipää ja sen lisäksi noita hauskoja pikkupaketteja grissini-tikkuja ja suolakeksejä.
Menuun kuuluva primo oli valtava annos ihania ja pehmeitä gnocchi-perunapalleroita amatriciana-kastikkeessa.  
Gnocchi di Patate all’Amatriciana -
Potato Gnocchi in a classic Roman sauce with cured pig’s cheek, tomatoes and Roman pecorino cheese
Filippo oli valinnut primon sijasta pääruokiin kuuluvan munakoisopaistoksen. Talon oma versio parmigiana di melanzane-klassikosta, johon tuli runsaasti roomalaista ricottaa, saksanpähkinöitä ja hunajaa. Hyvää, mutta aika raskas annos. 
Parmigiana di Melanzane (con Ricotta Romana Dop Miele e Noci) -
Eggplant  “Parmigiana” with ricotta cheese honey and walnut


Pääruokana mulla oli menuun kuulunut herkullinen lammasrulla, ihana kastike ja maistuvat perunat. 

Rollè di Abbacchio disossato al forno con Schiacciata di Patate -
Bone roast baby lamb with pastry potatoes
Filipon possurulla-annoksessa oli ihania kuivia hedelmiä esim. aprikooseja ja suuhun sulavia sipuleita. 
Rollè di Maiale arrosto “Antica Roma” con Cipolline in Agrodolce -
Roast suckling pig in a sweet and sour onion sauce with dried fruits
 Tässä vaiheessa oltiin molemmat jo niin täynnä, että oltaisiin voitu vieriä ravintolasta, mutta vielä oli tulossa mun menuun kuuluva roomalainen juustokakku, jonka jaoimme.  
Torta di Ricotta Romana Dop con Confettura di Visciole -
Cheesecake with sour cherry jam

 Lounas oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, palvelu oli ystävällistä emmekä häirintyneet vaikka lähistöllä omistajan aikuinen tytär päivittelikin omia juttujaan (roomalaista perhetrattoriatunnelmaa)
Roomalaismenuun sisältyi siis alkupala, primo, secondo ja jälkkäri sekä leivät, kivennäisvesi ja kahvi. Kokonaisuutena se oli 50€ ja vaikka hinta onkin enemmän ravintolan kuin trattorian, menu oli laaja eikä hinta-laatu ollut huono. 
Ei vielä ensimmäisen kerran perusteella päässyt kestosuosikieni joukkoon, mutta mielelläni vierailen tuolla vielä uudemmankin kerran. 


Via di Ponte Quattro Capi, 16 (Isola Tiberina)
00186 Roma
Tel/Seg/Fax 06 6861601 
Mobile 333 1623691

lunedì 17 febbraio 2014

Nauhapastaa kotona eli tuorepastan ABC

Muutamaankin otteeseen minulta on kyselty tuorepastan tekemisestä kotona, joten tässä viimein pieni informaatiopostaus aiheesta. 


Perheemme certified chef ja alkuperäisitalialainen vääntää tuorepastaa niin vaivattomasti ja nopeasti, että minä harvemmin päädynkään pastaa omin pikkukätösin vääntämään. Tuorepasta valmistuu minultakin nykyään varsin helposti (ja nopeastikin jos käytössä on pastakone). 

Munista ja jauhoista tehdyt tuorepastalevyt esimerkiksi lasagneen, nauhapastat lihaiseen kastikkeeseen tai tonnarelli carbonaraan valmistuvat hetkessä ja se tekee (ainakin minulle) arjestakin juhlaa. Tortellinit, raviolit ja kaikenlaiset täytetyt pastat valmistuvat myöskin samalla reseptillä. Ilman munia tehtyä kuivapastaa on meilläkin kaapit täynnä, mutta kaupan valmista tuorepastaa ei meille osteta, koska se on sata kertaa parempaa itse tehtynä ja valmistuu aika vaivattomasti, (varsinkaan sen jälkeen kun osallistuin pastaluennolle, jolla tuli puhetta siitä mitä kaikkea valmiin tuorepintaan on suihkutettu tarttumisen estämiseksi... )



Tuorepastaa kananmunista - Pasta fresca all'uova 

Mittasuhteet on helppo muistaa.. 
  • 1 kananmuna per syöjä 
  • 100 gr jauhoja per muna
  • (ripaus suolaa ja pieni liraus oliiviöljyä)
Koska kananmuniakin on eri kokoisia, saattaa jauhoja joutua esimerkiksi kaulimisvaiheessa lisäämään. (Jos taikina tuntuu liian kuivalta lisää lusikallinen vettä tai pieni liraus oliiviöljyä.)
Monet italialaiset tekevät tuorepastan ihan tavallisista 00-vehnäjauhoista. Mielestämme parhaan tuloksen saa kuitenkin käyttämällä puolet tavallisia jauhoja ja puolet durumvehnäjauhoja (farina di grano duro)

Tuorepastaa kahdelle
1. Mittaa kulhoon 100 gr puolikarkeita vehnäjauhoja ja 100 gr durumvehnäjauhoja
2. Tee jauhoihin pieni kolo ja riko siihen kaksi kananmunaa
3.  Riko kananmunien rakenne haarukalla ja sekoita ne kevyesti jauhoihin
4. Vaivaa taikina pöydällä kiinteäksi palloksi ja jätä sen jälkeen kelmutettuna lepäämään vähintään puoleksi tunniksi
Kun pastataikina on levännyt, jaa se pienempiin osiin ja ryhdy kaulimaan. Kauli taikina jauhoja (tai esim. mannasuurimoiden tapaista semoliinaa) apunasi käyttäen tasaisiksi, ohuiksi (noin 0,5mm paksuisiksi) levyiksi. 

Jälleen kerran suosittelen kuitenkin kaikkia italialaisen ruoan ystäviä hankkimaan pastakoneen. Varsinkin suurempien erien valmistus nopeutuu huomattavasti. Meillä on kotona Imperian pastakone ja se on ihan ykköshyvä. Se sisältää pastan valmistukseen tarvittavat perustarvikkeet, kaulinosan sekä kahden erilevyisen pastan leikkuriosan. Laadukkaan pastakoneen näyttäisi Suomestakin saavan noin 50 eurolla, joten ihan valtavasta investoinnista ei ole kyse.  Pastakoneen käytöstä lisää tässä aiemmassa postauksessa. 


Tällä kertaa tarkoitus oli valmistaa lihakastikkeen seuraksi nauhapastaa. 
Bolognassa tämä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliatelle kun taas Rooman alueella sama pasta onkin usein fettucine. Mitään eroa näillä ei varsinaisesti ole, fettucine voi olla vähän ohuempaa, kun taas virallisesti bolognalainen tagliatelle täytyy olla leveydeltään 6-8mm. Reippasti levyempi nauhapasta onkin sitten nimeltään pappardelle (joka on muuten tosi herkkua esimerkiksi tuhdimpien riistakastikkeiden kanssa tarjoiltuna) ja ohuempi pari milliä leveä nauhapasta tunnetaan nimellä tagliolini (jonka kanssa osuvat esimerkiksi kasviksista tai sienistä valmistetut kevyemmät kastikkeet)Bolognalainen ragù muuten tarjoillaan nauhapastan, EI koskaan spaghetin kanssa kuten ulkomailla on usein tapana. 

Kun pastalevyt ovat valmiita, kääntele jauhotetut levyt kevyesti rullalle, tasaa reunat ja leikkaa rullasta haluamasi paksuisia nauhoja. (Kuten alla olevassa kuvassa)

Jos käytössäsi on pastakoneen leikkuriosa, saat tasaisia nauhoja kahvaa kääntämällä ;)

Pastanauhojen leikkaus käsin. 



Keitä pasta suurehkossa määrässä suolattua vettä. Testaamalla on helpoin varmistua pastan kypsyydestä. Kypsymisaika vaihtelee pastan muodon, laadun, paksuuden ja tuoreuden mukaan. Useimmiten pari minuuttia riittää.
Sekoita haluaamasi kastikkeeseen ja tarjoile heti.
Buon appetito! 


Aiemminkin tässä blogissa on tehty tuorepastaa:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...