Glass Hostaria

 Questa volta in compagnia dei colleghi di cucina Fausto e Costantino abbiamo cenato nel ristorante trasteverino della chef Cristina Bowerman.
Il colpo d'occhio batte subito sulla sala: ben curata e molto moderna tant'è che sembra di stare più a Manhattan che a Trastevere e visto il tipo di cucina moderna e divertente che andremo ad assaggiare la cosa calza proprio a pennello.
L'atmosfera è piacevolmente informale anche per uno stellato: non ci sono tovaglie e non vi verrà versato il vino o l'acqua ma è un dettaglio su cui, visto il target del luogo, possiamo tranquillamente trascendere.
Abbiamo optato per il "menù tradizionale ma non troppo"e a nostro avviso il piatto migliore della serata è stata la "tartare di manzo, capperi di pantelleria e tobiko al wasabi", ottimo anche l'"agnello al sumac, mirtilli, stilton e patata dolce" con lo stilton a svolgere la funzione di esaltatore di sapori mentre il "cuore di vitella, patate affumicate caffè, tartufo e habanero"  sebbene l'ottima cottura della carne veniva penalizzata da un purè a nostra opinione troppo colloso. Buono il pane appena sfornato dalla cucina e servito con una spuma d'olio e sale nero, meno buono il pane di roscioli che ha accompagnato il pasto (sarebbe meglio tagliare le fette di pane al momento onde evitare che si secchino all'esterno).
Carte dei vini con tante etichette e dai ricarichi onesti, servizio giustamente celere e disponibile.
Detto questo mi sento tranquillo di poter raccomandare questo bel ristorante abile a proporre un tipo di cucina gourmet accontentando una grande varietà di clienti a cifre più che ragionevoli.

La sala

Tällä kertaa Filippo oli kokkikavereidensa kanssa trasteverelaisessa tähtiravintolassa. Glass Hostarian avasi Cristina Bowerman 2004 palattuaan Roomaan lähes 15 vuoden Texasin vuoden jälkeen. Sisustuksessa näkyy kansainvälisyys, mutta ruoka on modernia italialaista.  
Laajat menut 75-100€. 

Dettaglio

Sfere di Campari e pompelmo, cialde di riso

Il pane con la spuma d'olio

Spuma di gazpacho, cocomero e pane croccante

Tartare di manzo, capperi di Pantelleria e tobiko al wasabi

Cestino del pane

Cuore di vitella, patata affumicata, tartufo, caffè e habanero

Agnello al sumac, mirtilli, stilton e patata dolce

Mezzelune ripiene di amatriciana

Zuppetta di latte, gelatina di caffè, mandorle croccanti e gelato al Baileys

Piccola pasticceria

Roomalaista peltipizzaa kotona

Perheemme roomalainen kokki on meillä aina vetovastuussa kun valmistetaan pizzaa ja pastaa. Siitä johtuen otinkin asiakseni treenata molemmista perusjutut kuntoon, niin että valmistus onnistuu kunnialla silloinkin kun mies ei siihen ehdi.  Tuorepastan valmistuksesta olinkin jo aikaa sitten kirjoittanut blogiinkin (Tuorepastan ABC löytyy täältä) ja nyt viimein joku sananen pizzasta. 
Tärkeintä on jauhojen laatu, rakkaudella vaivattu taikina, joka on kärsivällisesti kohotettu (viileässä). Pizzataikinaa ei voi kiirehtien tehdä, niin että siitä silti tulisi hyvää. Jauhojen täytyy olla tarpeeksi vahvoja kestääkseen pitkän nostatusajan. Yksinkertaiset ja laadukkaat raaka-aineet ja kärsivällisyys ovat pizzan valmistuksessa siis todella tärkeässä roolissa. 
Vaikka pizzan valmistus on jo taidetta itsessään ja täydellinen pizza vaatii vuosien treenauksen, voi myös amatöörinä saavuttaa herkullisia tuloksia kun malttaa nouttaa jotain perusohjeita. 

Roomalaisen peltipizzan resepti kotikeittiössä

• 1 kg "vahvoja" jauhoja (esim. Lidlin"BIOTREND Organic Strong White Bread Flour")
• 800gr vettä (eli n. 750ml) 
• 20-30 gr merisuolaa (1½-2 rkl)
• 5-7 gr kuivahiivaa  
• neitsytoliiviöljyä

Sekoita kulhossa puuhaarukalla kuivahiiva jauhoihin ja lisää vesi nauhana koko ajan sekoitellen. Taikina voi tässä vaiheessa vaikuttaa liian kostealta, mutta älä lisää enempää jauhoja. Sekoita mukaan oliiviöljy ja jätä taikina lepäämään n. 10 min ajaksi. Sekoita vasta sitten suola mukaan, niin hiiva ehtii käynnistyä. Jätä lepäämään vielä vartiksi. 

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja vaivaa sitä helläkätisesti. 

Aseta taikina alustalle neliöksi sen kummemmin painelematta. Tartu taikinaneliön yläreunaan ja käännä se alareunan päälle, eli reunat vastakkain niin, että taikina kääntyy itsensä päälle. 

Toista tämä muutaman kerran ilman muuta vaivausta. Nosta ja käännä, nosta ja käännä. Taikinan tahmaisuus vähenee ja rakenne paranee joka kerralla. Anna taikinan levätä väleissä hetken aikaa. Taikinan pitäisi lopussa olla kimmoisaa.

Laita taikina pallona öljyttyyn kulhoon, peitä tiukasti tuorekelmulla, laita jääkaappiin alatasolle ja anna kohota 1 vrk (vähintään 18h enintään 24h, jos sinulla ei ole erityisen vahvoja jauhoja, jotka kestävät parinkin päivän nostatuksen) Jaan tämänkokoisen taikinan yleensä kahdeksi palloksi eri kulhoihin jo nostatusvaiheessa. 

Ennenkuin alat tehdä pizzaa, anna taikinan lämmetä huoneenlämpöiseksi. Lämmitä uuni mahdollissiman kuumaksi (250 astetta)

 Laita taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja painele kevyesti sormenpäillä muotoonsa niin että et tuhoa kuplia. Vaihtoehtoisesti voit painella taikinan suoraan pellille oliiviöljyä apunasi käyttäen. Annoin tässä vaiheessa taikinan lepäillä vielä huoneenlämmössä. 

 Päällystä sitten haluamillasi täytteillä ja paista kunnes reunat saavat kullankeltaisen värin, eli n. 20-25min. 

Meillä peruspizzat ovat tomaattipizza mozzarellalla (margherita) ja valkoinen perunapizza. 

Perunapizzaan tarvitset keitettyjä perunoita, oliiviöljyä, yrttejä (esim. rosmariinia tai timjamia) pippuria ja merisuolaa. Jos haluat pizzaan juustoa, lisää se vasta kypsennyksen loppupuolella. 

Tomaattipizzaan soosia ei ole tarkoitus kypsentää etukäteen. Voit sekoittaa hyvään tomaattimurskaan (käytän yleensä kokonaisia kuorittuja tomaatteja) oliiviöljyn lisäksi yrttejä tai murskattua valkosipulia. Lisään yleensä hieman peperoncino-chiliä. 

Myös tässä tapauksessa on tärkeää lisätä pilkottu mozzarella-juusto vasta kypsennyksen loppuvaiheessa. Ripaus pieneksi raastettua parmesaania ja runsaasti revittyä tuoretta basilikaa kruunaavat tämän pizzan. 

Perunapizzaan tarvitset keitettyjä perunoita, oliiviöljyä, yrttejä (esim. rosmariinia tai timjamia) pippuria ja merisuolaa.

Jos haluat pizzaan juustoa, lisää se vasta kypsennyksen loppupuolella. 

OMNOM SE ON HYVÄÄ!

Gnocchi alla Sorrentina eli napolinlahden perunapallerot

Gnocchi alla Sorrentina
..vain tuore basilika puuttuu

Napolilainen keittiö on meille hyvin lähellä sydäntä ja sieltä tosiaan löytyy toinen toistaan herkullisempia reseptejä.   Tämä campanialaisklassikko Sorrenton rantakaupungista yhdistää meidän perheen kaksi ruokasuosikkia, kun mies rakastaa gnoccheja ja minä uunipastaa. 

Mukana on paljon tälle alueelle tyypillisiä makuja. Tomaattikastike valmistuu San Marzanolaisista tomaateista, päälle tulee mozzarellaa ja basilikaa. 

Perinteisesti ruoka on valmistettu laakeissa savivadeissa. Koko annoksen voi tehdä suuressa uunivuoassa (esim. lasagnevuoka) tai suoraan annosvuokiin, joista ruoan voi myös tarjoilla. 

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi - perunapallerot

• jauhoisia perunoita  + vehnäjauhoja (3/1 osaa, eli 1 kilo perunoita/300gr jauhoja) 
• (1 kananmuna) 
• suolaa

Ohjeet löytyvät täältä!

Gnocchi-palleroita löytyy myös kaupan tuorepastahyllystä, mutta lämpimästi suosittelen gnocchien tekemistä itse. Valmisversiot eivät ole edes vertailukelpoisia. 

Tomaattikastike

• 2 tölkkiä San Marzano tomaatteja (tai muita kuorittuja kokonaisia tomaatteja) Myös tuoreita tomaatteja voi käyttää, mutta niiden on oltava kastiketomaateiksi soveltuvia ja tarpeeksi kypsiä. 
• tuorepuristettua eli Extra Virgin-oliiviöljyä (mielellään italialaista)
• 1-2 valkosipulin kynttä kokonaisina (tai puolitettuina)
• tuoretta basilikaa
• suolaa
• 250 gr mozzarellaa (tai esimerkiksi savustettua provola-juustoa)
• 100 gr parmesaania (muukin grana-juusto käy)

Gnocchi alla Sorrentina

Gnocchi-pallerot voi tehdä etukäteen ja kypsentää kun tomaattikastike on valmis. (OHJE)

Paloittele mozzarella kuutioiksi ja raasta parmesaani hienoksi. Jätä odottamaan.

Laita korkeareunaiseen paistinpannuun tai kattilaan oliiviöljyä ja valkosipulinkynsi tai pari. Kypsennä pieni hetki keskimatalalla lämmöllä. Murskaa sillä aikaa tomaatit monitoimikoneessa, perunapuristimella tai kasvismyllyllä (tai perinteiseen tyyliin käsin rikki puristellen) ja lisää ne sitten pannuun. Mausta suolalla ja halutessasi esim. pienellä määrällä peperoncinoa. 

Anna tomaattikastikkeen kypsyä hiljalleen kuplien noin puolen tunnin ajan. Kun tomaattikastike on valmista poista valkosipuli ja lisää pari tuoretta basilikan lehteä revittynä.  

Keitä gnocchi-pallerot isossa kattilassa (hyvin suolatussa vedessä) parin minuutin ajan. 

Nostele pallerot reikäkauhalla suoraan valmiiseen tomaattikastikkeeseen ja sekoita varovasti. Lisää sekoitellen joukkoon myös puolet parmesaaniraasteesta. 

Kaada pallerot ja soosiin yhteen suurempaan tai annoskokoisiin vuokiin. Lisää päälle paloiteltu mozzarella ja loput parmesaaniraasteesta. 

Gratinoi uunissa (200 astetta) noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja pinta saanut pari tummempaa pilkkua.   Tarjoile tuoreen basilikan kanssa ja nauti heti! 

Gnocchi alla Sorrentina

Ristorante The Cesar - La Posta Vecchia

Äitienpäivän aattona olimme kaksistaan juhlalounaalla ja nauttimassa kauniista ja lämpimästä iltapäivästä meren rannalla Ladispolissa.  Aivan meren rannalla, upeassa historiallisessa rakennuksessa sijaitsee hotelli La Posta Vecchia (The Leading Hotels of the World) ja siellä The Cesar ravintola, joka avataan vain kesäkaudeksi. Tähdellä palkittu ravintola tarjoilee  chef Michelino Gioian johdolla Campanian ja Lazion makuja niin maalta kuin mereltäkin. Mahtavat puitteet ja herkulliset ruoat! 

La Posta Vecchia

Dopo esserci assentati per lungo tempo ma per validissimi motivi dal nostro blog torniamo finalmente con una visita d'eccellenza. Ci troviamo a Ladispoli, più precisamente a Palo Laziale, qualche chilometro a nord di Roma; la struttura è una stupenda villa commissionata nel XVII secolo dalla nobile famiglia romana degli Orsini la quale, dopo qualche tempo, vendette la proprietà e il castello adiacente alla famiglia degli Odescalchi. All'inizio del 900' fu quindi acquistata dall'architetto Jean Paul Getty che la riportò agli antichi splendori. Durante il restauro furono scoperti i resti di una antica villa romana sottostante la struttura che ad oggi, aggiunti al ritrovamento di svariati vasi e manufatti romani si è trasformata in un vero e proprio museo rendendo l'albergo probabilmente l'unico al mondo con una tale location.

Tornando a noi, entriamo nella villa e subito una gentilissima ragazza della reception ci guida in un tour storico dell'albergo e dopo questi ci accompagna al ristorante: siamo neanche ad un metro dal mare, il cielo è limpido e il mare di un blu stupendo, tira un po' di vento ma anche se qualche bicchiere o tovagliolo è volato non è stato certamente un problema.

Il Cesar è guidato dallo chef stellato Michelino Gioia e i menù degustazione sono tre: la Degustazione, lo Chef e il mare e il Territorio, tutto ciò accompagnato da una carta più che allettante e da un menù d'albergo con piatti tutt'altro che banali. Noi optiamo per il menu Degustazione e la scelta è stata più che soddisfacente: tra svariati benvenuti iniziali e pani ben fatti abbiamo riscontrato i picchi più alti nel "petto d'anatra marinato, foie gras, rabarbaro e liquirizia" e nella buonissima "occhiata, finocchi canditi e limone" con un piccolo scivolamento sulla "reale di maiale, scarola, purea di mele e birra" che abbiamo trovato per niente cattiva o mal eseguita ma riteniamo probabilmente un pelo troppo sicura (bisogna pur sempre accontentare una vasta clientela  come quella d'albergo). Pasticceria impeccabile nei tre dessert: esecuzione al limite della perfezione come poche altre volte c'è capitato di incontrare. Servizio giusto, attento ma non troppo formale.

Che resta da dire, se volete un luogo da sogno questo è probabilmente una della più valide opzioni intorno a Roma, provare per credere.

Tartelletta con ricotta e mousse di broccoletti, caprese liquida, tonno con composta di pomodoro e zenzero candito, tartelletta con uovo di quaglia e crema di maiale, foie gras e asparagi

Cannolo allo zenzero con tartare di manzo e granita di limone

I pani

Polpo, seppie, crema di piselli piccante e uova di mare

Petto d'anatra marinato, foie gras, rabarbaro e profumo di liqurizia

Fregola sarda, canocchie, granchio, tobinambur e arancia

Fregola sarda, canocchie, granchio, tobinambur e arancia

Tortelli di Fontina, cime di rape, zucca e tartufo nero

Occhiata, finocchi canditi, spinaci e limone

Occhiata, finocchi canditi, spinaci e limone

Reale di maiale, scarola, purea di mela e birra

Reale di maiale, scarola, purea di mela e birra

Cremoso di cocco, cioccolato e fava di tonka

Patata dolce alla fava di Tonka, mousse di pistacchio e gelato al Baileys

Sfoglia e cioccolato croccante, crema al burro e sorbetto al finocchio

Sfoglia e cioccolato croccante, crema al burro e sorbetto al finocchio

Piccola Pasticceria

The Cesar - La Posta Vecchia

Palo Laziale, Ladispoli, Roma

Apertura stagionale