Crostatina al limone eli Sitruunapiirakka

Rakastan rahkapiirakkaa, juustokakkua ja sitruunaa. Ennen kaikkea sitruunaa. Tämä ihana pieni piirakkaa yhdistää minulle nämä kolme asiaa ihan mielettömän ihanasti. Rapea ja keksimäinen herkkupohja, kermainen mutta sopivasti sitruunainen syntisen hyvä täyte. Olen tehnyt tästä todella monenlaisia variaatioita. Tarjoiluunhan tämän piirakan kanssa sopivat erinomaisesti erilaiset marjat ja hedelmät (esim. tuoreet vadelmat) mutta esim. anoppi syö tyytyväisenä omansa kermavaahdolla.

Tätä piirakkaa tullaan syödään myös meidän pääsiäispöydässä, joten tämä sopii ajankohtaankin erinomaisesti. Suosittelen kokeilemaan. 

Crostatina al limone eli Sitruunapiirakka 

Pohja:

• reilu 100 grammaa kylmää voita 
• n. 200 gr vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• ½ tl leivinjauhetta
• ½ tl suolaa
• ½ dl kylmää vettä
• (hieman tuoretta timjamia, hieman raastettua sitruunankuorta)

Täyte:

• 3 tai 4 sitrunaa (raastettu kuori + mehu)
• n. 2 dl sokeria (osan voi laittaa ruokosokeria)
• 3 kananmunankeltuaista (+1 muna)
• n. 80-100 gr voita
• 1 tl maizenaa/perunajauhoja
• (vaniljaa)
• 1 purkki paksua kreikkalaista jugurttia (Fage Total 170gr) + tämän voi korvata tai tähän voi lisätä kermaa tai paksua luonnonjugurttia.

1. Pohja -  Sekoita piirakkapohjan ainekset ripeästi keskenään. Taikina hetkeksi kylmään.  

Painele taikina irtokakkuvuoan tai piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita kylmään (jopa pakkaseen) siksi aikaa kun uuni lämpenee.  Paista pohjaa (175c) uunissa 20-30 minuuttia tai kunnes kauniin vaalean ruskea. Jäähdytä. 

2. Täyte - Raasta sitruunankuori (ei valkoista osaa) ja purista mehut pieneen kattilaan. Sekoita mehuun pari desiä sokeria - käytin sekä tavallista että tummaa sokeria - (+1 tl maizenaa) ja kananmuna sekä keltuaiset. Sekoita hyvin ja lähde keittelemään matalahkolla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen (5-10min)  Lisää lopuksi kuutioitu voi sekoitellen mukaan. 

Tässä vaiheessa sitruunatäyte on jo niin ihanaa että sen voisi melkein vetää suoraan lusikalla kattilasta.. ja se vain paranee kun sekoitat mukaan purkillisen tuhtia kreikkalaista jugurtia.

3. Kypsennys. Kaada jäähtyneelle pohjalle täyte ja levittele se suht tasaisesti. Paista piirakkaa vielä kunnes täyte on jähmettynyt ja ottanut ihan pienesti väriä pintaan. Jäähdytä ja anna olla jääkaapissa pari tuntia niin, että maut tasoittuvat. Ripottele halutessasi pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua. 

Vierailu Falescon Viinitilalle

Azienda Vinicola Falesco

Viime viikonloppuna olin muiden sommelier-opiskelijoiden kanssa Falescon viinitilavierailulla.  Falesco on yksi keski-Italian tunnetuimpia viinitiloja ja tuottajia. Veljekset Riccardo ja Renzo Cotarella perustivat tämän perheyrityksen vuonna 1979, Montefiasconessa (n.90 km Rooman pohjoispuolella)  Viinitila sijaitsee Lazion ja Umbrian rajalla ja viljelyksiä on molempien maakuntien puolella. Vuosittainen tuotanto yltää noin 3 miljoonaan pulloon, ja he ovat tunnettuja sekä istutusmenetelmistään, että moderneista viininvalmistusteknologioistaan. 

Aloitimme vierailun enologo Roberton johdolla viljelyksiltä, jossa pääsimme tutustumaan istutuksiin ja saimme kuulla mikä kaikki viiniin viljelyksilläkin vaikuttaa (ilmaston, maaperän ja rypälelajikkeen valinnan lisäksi) Ihan hirveän paljonhan tuottaja ja viljelijä voi vaikuttaa jo istutusmenetelmällä (eg. köynnöstiheys, istutussuunta) ja tuotantoa rajoittamalla. 

Rypäleet kuljetetaan suoraan tänne, jossa tapahtuu rypäleiden sortteeraus, rankojen poistaminen ja rypäleiden mahdollinen murskaus

Viinin käymistankit

Korkitus tapahtuu täällä

ETICHETTE PRODOTTE
- Grechetto I.G.T. Umbria
- Vitiano I.G.T. Umbria Bianco
- Vitiano I.G.T. Umbria Rosato
- Vitiano I.G.T. Umbria Rosso
- Pesano I.G.T. Umbria
- Marciliano I.G.T. Umbria
- Montiano I.G.T. Lazio
- Ferentano IGT Lazio
- Poggio dei Gelsi IGT Lazio
- Est! Est!! Est!!! di Montefiascone D.O.C.
- Pomele I.G.T. Lazio
- Tellus I.G.T. Lazio Rosso
- Pomè I.G.T. Lazio Rosso Vino Frizzante
- Passirò I.G.T. Lazio Bianco Passito
- RC2 Sagrantino Di Montefalco D.O.C.G.

Cantina - Viinikellari

Viinitilavierailuun kuului tietysti myös viinimaistelu, jonka kanssa saimme kevyen lounaan. 

Aloitimme talon kuivalla kuoharilla "Metodo Classico Brut - Vino Spumante di Qualità" (Rypäle: Roscetto 100%) joka oli oikein herkullinen ja sopivan hapokas. Spumanten päälle jatkoimme oikein hyvällä valkoviinillä, joka oli "POGGIO DEI GELSI - Est! Est!! Est!!! di Montefiascone DOP" (Rypäleet: Roscetto 40%, Trebbiano 30%, Malvasia 30%)

Seuraavana olivat vuorossa punaviinit. Aloitimme kevyemmällä ja personaallisella "Tellus - Syrah Lazio IGP"-viinillä (Syrah 100%) joka tarjoili kirsikkaisia aromeja, pehmeät tanniinit ja rikkaan, jopa pippurisen loppumaun. Toinen punainen oli todella herkullinen ja arvostettu "MONTIANO - Rosso Lazio IGP"  (Merlot 100%) joka oli todella pehmeä arominen ja lähes hillomaisen tuoksuinen. Merlot-rypäle ei ole perinteisesti Italiassa käytössä, ja tästä viinikokeilusta onkin tullut kansainvälisesti merkittävä. 

Nautittuamme hetken iltapäiväauringosta, olikin viimeisen maisteltavan, eli jälkiruokaviinin aika. "POMELE - Rosso Dolce Lazio IGP" (Aleatico 100%) oli oikein passeli lopetus mielenkiintoiselle ja antoisalle päivälle. 

Kotiinpäin lähdimme tietysti viinien kanssa - täytyihän näitä viinejä päästä maistelemaan kotonakin. 
Hieno päivä! 

Falesco
Azienda Vinicola Falesco S.r.l.
Loc. San Pietro snc
05020 Montecchio (TR) Italia

Tel: +39 0744 9556
Fax: +39 0744 951219 
Email: info@falesco.it
Web: www.falesco.it 

Falesco kartalla 

Onnea 1-vuotiaalle Pizzariumille!

Tasan vuosi sitten avautui Suomen Turussa oikea roomalainen pizza al taglio, nimeltään Pizzarium. Tämä suomalais-italialainen perheyritys tarjoilee aitoja italialaisia ruokaelämyksiä:  roomalaista taikinajuuresta leivottua peltipizzaa, ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa, juureen tehtyä rapeakuorista leipää ja muita leipomotuotteita, herkullisia salaatteja, tietysti meidänkin suosikkejamme roomalaisia supplì-palleroita ja paljon muuta ihanaa. 

Kaikki tiet vievät... Turkuun!

Olemme alusta asti seuranneet Pizzariumin taivalta pitkin linjoja, eläneet mukana ja toivoneet Lucan ja Sallan yritykselle kaikkea hyvää. Mahtava idea ja nuoret yrittäjät, jotka tekevät ruokaa suurella sydämellä ja laadukkaista raaka-aineista. Tämä on juuri sitä mitä Suomeen on kaivattu jo pidemmän aikaa ja mitä ehdottomasti kannattaa käydä tukemassa ja tutustumassa paikan päällä!  Forza ragazzi - Forza Pizzarium! 

Lue Prinsessakeittiön vierailusta Pizzariumissa täältä. Kovasti odottelen, että koskahan suursuosikkini Eeva käy tutustumassa Pizzariumiin!

Koska tämän lähemmäs Roomaa et Suomessa pääse!

Pizzarium
Hansakortteli, Kultatalo 3. krs.
Aurakatu 12 a, 20100 Turku 

Pizzarium facebookissa
Photos

Kalaa kolmella tapaa

Meillä oli taas eräs perjantai ostettu pari pientä orataa, eli kultaotsa-ahventa, jotka tällä kertaa kokkipuolisko pyynnöstäni fileroi. Haaveilin nimittäin jonkinlaisesta lakatusta glaseeratusta kalafileestä ja Filippokin innostui ideasta kun halusi mulla maistattaa unikonsiemenillä päällystettyä kalarullaa. Varmuuden vuoksi yksi file heitettiin perinteisesti nahkoineen pannuun ottamaan väriä. Oli muuten semmonen kala-trio että! 

Due belle oratine per tre piccole preparazioni: con pelle croccante, laccata all'arancia e in crosta di papavero.. molto, molto buone:)

Kultaotsa-ahventa pannussa koristeltuna rosmariinin kukilla

Kalafile pannuun paistumaan nahkapuoli alaspäin. Ota pintaan kaunis väri mutta älä ylikypsennä kalaa. Koristele halutessasi rosmariinin kukilla (tai muilla syötävillä) ja tarjoile esim. tämän perunapaistoksen kanssa. 

Aivan hullun herkullinen!

Appelsiini-glaseerattua kultaotsa-ahventa ja balsamico-sipuli

Orange Glaze: 1 appelsiini (raastettu kuori ja mehu), pala raastettua inkivääriä, hieman valkosipulia, 1 rkl ruokosokeria, 1 rkl japanilaista viinietikkaa, pari tikkaa oisterikastiketta (/fish sauce) - Keitä kasaan ja valuta/sudi kypsennetyn kalafileen päälle. 

Unikonsiemenillä kuorrutettu kultaotsa-ahvenen  filerulla

Kääri kalafile kelmun sisään rullaksi ja anna levätä hetki pakkasessa tai hieman pidemmän aikaa jääkaapissa. Kieritä rulla unikonsiemenissä niin, että se peittyy kauttaaltaan. Paista rulla pannulla reippaalla lämmöllä niin, että siemenet paahtuvat hieman. Kala kypsyy varsin nopeasti. Anna levätä ihan pieni hetki ja leikkaa annospaloiksi. Päälle hieman maustettua oliiviöljyä ja annos on valmis. Oli muuten todella hyvää! 

Perunapaistos

Tämä on niin simppeli, että mietin jo laitanko tätä blogiin ollenkaan, mutta joskus yksinkertainen on vaan parasta ja niin tässäkin tapauksessa. 
Ohuen ohueksi siivutettuja perunoita pikkasen maustettuna ja jonkun rasvan (öljy / voi / strutto) kanssa siististi aseteltuna pannuun ja sitten otetaan väriä ja kypsytellään kannen alla. Kun perunat ovat jo jonkun verran kypsyneet, voi perunapaistoksen kipata leivinpaperoidulle pellille ja uunittaa. Kaunis ja erittäin maukas perunapaistos on tosi hyvä lisäke kala- tai liharuoalle, mutta tosi herkullista ihan sellaisenaankin (jopa jäähtyneenä)

Pizza che bontà

Viime sunnuntaina teimme pari ihanaa peruspizzaa normaalissa sähköuunissa.
Filippo teki pizzataikinan taikinajuurta (lievito madre) käyttäen. Teimme kaksi italialaista pizzaklassikkoa - tomaattipizzan mozzarellan kanssa (pizza margherita) ja perunapizzan ohuksi leikatuista perunoista rosmariinin, oliiviöljyn ja mozzarellan kanssa (pizza con patate e rosmarino)

Hyvin noussut taikina, ohueksi levitetty pizzapohja ja simppelit mutta laadukkaat raaka-aineet. Uuni täysille (mutta ei kiertoilma) pizza suoraan pellille (ilman paperia) ja pizza uuniin  n. 5-20 minuutin ajaksi (riippuen uunista ja täytteistä)

Pizza con le patate

Kauli tai levitä pizzataikinapallo ohueksi pellin kokoiseksi levyksi  ja anna levätä hetken aikaa pellillä. Levitysvaiheessa meillä käytettiin mannasuurimon (vehnäsuurimon) tapaista semolina-jauhoa. 

Pizza Margherita -Mozzarella-tomaattipizza

Tähän pizzaan tuli tomaattikastike, jota ei oltu kypsennetty etukäteen. Olin sekoittanut pieneen tomaattimurskapurkilliseen  (puolet normaalista tomaattimurska tölkistä) hieman suolaa, vähän sulatettua struttoa (...) jonka sijaan voi laittaa oliiviöljyä, rouhauksen mustapippuria ja ihan pienesti kuivaa sisilialaista oreganoa. Levitä tuore tomaattikastike pizzataikinalevylle ja paista uunissa kunnes reunat kullankeltaiset. Lisää hieman revittyä mozzarellaa pizzalle ihan paistamisen loppuvaiheessa (tässä vaiheessa voit lisätä myös pari tuoretta balikan lehteä)

Pizza con patate e rosmarino - Rosmariini-perunapizza 

Perunapizzaan tarvitsen pari perunaa (koosta riippuen 2-5) kuorittuna ja viipaloituna hyvin ohueksi, oliiviöljyä, suolaa, rosmariinia ja kypsennyksen loppuvaiheessa lisättäväksi hieman mozzarellaa. Levitä ohueksi leikatut perunaviipaleet pizzalevylle, mausta ja paista uunissa kauniin kullankeltaiseksi. Lisää hieman revittyä mozzarellaa pizzalle ihan paistamisen loppuvaiheessa. 

Chicken Strips

Toissaperjantaina meillä oli ystäväpariskunta viettämässä iltaa ja olimme halunneet kehittää jotain tilanteeseen sopivaa ruokaa. Halusin tarjota jotain taatusti herkullista, ei perinteisen italialaista ruokaa, jonka kuitenkin saisimme perjantai-iltana tarjoiltua ilman tuntikausien haudutusta. Lihakaupassa hetken arvottuani lähti sieltä mukaan pari isoa kananrintaa ja friteerausöljyä. 

Italialaiset eivät perinteisesti harrasta dippi- tai oikein muunkaanlaisia kastikkeita, mutta näiden kanapalojen kanssa tarjotut superhelpot hunajasinappi-majoneesi ja parsakaalikreemi olivat suurmenestys. Lisäksi tarjolla oli uunissa paistettuja perunoita ja runsas salaatti. 

Chicken Strips 

• n. 800 gr kananrintaa (tai syöjien mukaan) - circa 800 gr di petto di pollo
• 1 kananmuna - 1 uovo
• vehnäjauhoja - un po' di farina
• kupillinen maissilastuja/corn flakes - una tazzina di cornflakes
• kupillinen suolakeksejä (TUC tai vastaava) - una tazzina di cracker salati (Tuc)
• korppujauhoja - pangrattato
• haluamiasi mausteita  (esim. cayannepippuria, paprikaa, suolaa) - spezie (pepe di Caienna, sale)
• Paistamiseen soveltuvaa öljyä - olio per friggere

Pilko rintafile ohuehkoiksi tikuiksi (reilun sormen paksuisiksi) ja tässä vaiheessa voit jättää ne marinoitumaan maustamattomaan jugurttiin pariksi tunniksi jos aikaa on.

Murskaa maissilastut ja suolakeksit kulhoon (lisää tarvittaessa hieman korppujauhoja) 

Käytä kanapalat ensin vehnäjauhoissa (joihin voit sekoittaa pippurin ja paprikajauheen), sitten kananmunakulhossa ja lopuksi murskatuissa kekseissä/lastuissa, niin että ne ovat hyvin kuorrutetut. 

Kaada paistoöljyä joko paistinpannuun tai kattilaan parin sormenleveyden verran ja kuumenna.  Oikean paistolämpötilan tulisi olla 160-175°C. Tarkista öljyn lämpötila ennen paistoa. Paista 2-4 kanapalaa kerrallaan kauniin ruskeiksi ja valuta hyvin. Valmiit kanapalat talouspaperille/imupaperille joka imee ylimääräisen öljyn. Suolaa ja tarjoile heti. 

Hunajasinappi-majoneesi - Honey Mustard Mayo dipping sauce 

• 1 pieni kupillinen majoneesia ja/tai kermaviiliä-luonnonjugurttia
• ruokalusikallinen karkeaa sinappia (esim. Dijon)
• lusikallinen hunajaa

Sekoita ainekset hyvin keskenään. Jos käytät pelkkää majoneesia tai kastike jää muuten hyvin paksuksi, lisää ruokalusikallinen kylmää vettä. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. 

Parsakaalikreemi - Crema di broccoli

• Parsakaalia
• oliiviöljyä 
• mausteita (esim. suolaa, chiliä, valkosipulia, sitruunaa)

Keitä pilkottua parsakaalia suolatussa vedessä niin että se pehmenee hiukan. Ota talteen hieman keitinvettä. Hurauta parsakaalit soseeksi sauvasekoittimella, tässä vaiheessa voit lisätä esim. chiliä, valkosipulia, hieman sitrunaa. Lisää kiiltoa ja kreemimäisyyttä lisäämällä hieman oliiviöljyä ja säädä paksuus lisäämällä tarpeen mukaan keitinvettä joukkoon. 

Hävikistä herkuksi - Häränhäntä-raviolit

Meillä oli pakkasessa vielä pieni rasia häränhäntäpataa ja kaapissa pari kananmunaa. 

Tästä hävikistä syntyikin sitten ihan hirveän hyvä herkku, kun Filippo pyöräytti kananmunankeltuaisista pastataikinan ravioleihin, joihin soosi pääsi täytteeksi. Roomalaiselämyksen kruunaa pecorino romanosta  tehty juustovaahto (tahi kreemi) 

Ravioli con ripieno di coda alla vaccinara serviti con crema di pecorino romano - Häränhäntä-raviolit pecorinokreemillä 2:lle 

• 1 annos pasta-taikinaa (2 kananmunaa, 200 gr jauhoja )
• jämäsoosia häränhännästä
• pecorino romano-juustoa (ja tippa maitoa tai kermaa)
• oliiviöljyä
• rouhittua mustapippuria

Tee pastataikina: Kaada jauhot leivonalustalle kasaksi, johon teet keskelle pienen kolon. Riko kananmunat keon keskellä olevaan koloon ja sekoita ne haarukalla rikki. Sekoita jauho ja kananmunat keskenään, aloittaen nostelemalla jauhoja reunoilta keskelle. (Tämä voi tehdä myös kulhossa) Vaivaa taikina kauniiksi palloksi, peitä hyvin kelmulla ja jätä jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi. 

Kauli taikina ohueksi käsin tai pastakoneella, ja leikkaa se neliöiksi. Pidä taikinalevyt kostean liinan alla, jotta ne eivät kuivu ja kovetu reunoilta.  Voitele neliön reunat kevyesti vedellä tai öljyllä jos pasta on ehtinyt kuivahtaa. Laita lusikallinen täytettä pastaneliölle ja peitä se toisella, niin että ilmaa jää mahdollisimman vähän raviolin sisälle ja painele reunat hyvin kiinni. 

Pecorino-kreemi: Raasta 100 gr pecorino romano dop-juustoa kulhoon ja lisää tilkka maitoa tai kermaa. Lämmitä vesihauteessa niin, että juustosta muodostuu kastike. Tarvittaessa voit lisätä hieman pastan keitinvettä. Halutessasi voit vaahdottaa kreemiä hieman esim sauvasekoittimella. 

Keitä valmiit raviolit suolatussa vedessä (parin minuutin ajan) ja tarjoile pecorino-kreemin kanssa. 

Osteria Francescana, Modena

Osteria Francescana, Modena

Viime viikonloppuna olimme pienellä kulinaarireissulla Modenassa, yhdessä Italian ruokapääkaupungeista, juhlimassa kokkipuoliskon syntymäpäivää. Reissumme päätapahtuma oli erittäin kauan odotettu ravintolavierailu Chef Massimo Botturan Osteria Francescana-ravintolaan. Tämä ravintola on erittäin suosittu ja arvostettu kokkien keskuudessa, onhan se viimeiset vuodet keikkunut maailman parhaiden ravintoloiden top vitosessa. 

Keittiömestari Massimo Bottura on kehittänyt omia luomuksiaan inspiroituneena taiteesta ja  Emilia-Romagnalaisesta ruokakulttuurista. Klassikko-annoksien dekonstruoiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta ravintola onnistuu siitä huolimatta tarjoamaan uskomattomia makukokemuksia liikoja hienostelematta.

Koska tämä on todennäköisesti ainoa käyntimme ravintolassa, valitsimme talon tunteita herättävän Sensazioni - eli "elämyksiä" - menun. Valtava määrä eri aineksia mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla tarjoiltuna. Kertokoon kuvat sen, mihin sanat eivät riitä. 

Osteria Francescana - la sala

Ebbene si, alla fine ci siamo andati.. Non è stato facile arrivarci considerando il fatto dell'aver dovuto abbandonare l'auto all'altezza di Firenze per poi raggiungere Modena in treno e la gioia di aver smagnetizzato la carta di credito ma devo dire che malgrado tutto
ne è valsa veramente la pena.
Entrando nel locale si avverte subito un deciso design minimalista e un ambiente che bada molto all'acustica (le finestre sono coperte da ampie tende scure), le sale sono tre, piuttosto piccole con due, al massimo tre tavoli per ognuna il che a mio parere rende l'atmosfera un po' strana dal momento che per forza di cose il tavolo opposto ascolterà la nostra conversazione e viceversa.
Il servizio elegante ma leggermente ingessato alternato a qualche attimo di incomprensione tra i camerieri e non molto prospero di spiegazioni soprattutto riguardo il vino , sulle stoviglie nulla da ridire. Lo chef Bottura non era presente causa una permanenza negli States ma a mio parere ciò non ha influenzato minimamente la qualità della cena grazie anche alla bravura del sous chef  Yoji Tokuyoshi.
Abbiamo scelto il menù sensazioni e veramente quello che abbiamo mangiato può essere descritto non meglio che osservando le foto, un quadro dopo l'altro, una continua sorpresa per le papille gustative... bellissimo.

Alkuun meille tuotiin hauska manteli-granita joka oli saanut mukaansa merenmakua sitruksesta ja kapriksista ja seurakseen makeansuolaiset macaron-keksit.  Tämä oli varsin mukava ja mielenkiintoinen tapa aloittaa menu, jonka teemana oli "Tule kanssani Italiaan"

Macaron con acciughe e agnello presalè, in rottura fra dolce e salato,
servita con Granita di mandorla, capperi e bergamotto

Menun kalapitoisen alkuosan nautimme erittäin hyvää paikallista valkoviiniä nimeltään Sorriso di Cielo. 

Sorriso di Cielo, Malvasia dell'azienda vitivinicola La Tosa (2011)

I pani

Mare Nostrum oli ottanut kalan kanssa mukaansa Napolinlahden ja Sisilian parhaita makuja: vahvan tomaatin, raikkaan sitruunan, suolaisen oliivin ja maistuvan mantelin. Paras baccalà-annos ikinä! 

Vieni con me in Italia, il Golfo di Napoli:
Baccalà Mare Nostrum: filetto di baccalà, succo di olive verdute, acqua di pomodoro,
mandorle di Noto e profumi di Pantelleria

Tämä varsin pollockmainen teos annos oli nimeltään "Käräytin sardellin" (=ho brusciato una sarda huom. vapaa suomennos)

vieni con me in Italia, l’Adriatico: ho bruciato una sarda

Karppirisotto, joka yhdisti makean ja suolaisen veden tuotokset. Nam!

vieni con me in Italia, arrivo al Nord: Risotto tra “acqua dolce”, acqua salata e il carpione

"Ankerias nousee Po-joesta" - Saba-liköörillä lakattua ankeriasta, kastike vihreästä omenasta, polenta-kreemi ja sipulituhkaa. 

l’anguilla che risale il Po: Viaggio a Modena di un capitone di Comacchio

Lammasta osterina - nerokas annos!

come un’ostrica: tributo alla Normandia

Etanat metsässä.. 

le lumache nel vigneto

Balia di Zola Sangiovese di Romagna Riserva Redinoce 2009

Hanhenmaksa-raviolit ja tryffeliä. Nam yam yam. 

ravioli di porri, foie-gras e tartufi

Kyyhkyä ja ihanat pienet kasvikset, punajuurikastike ja viime hetkellä lisätty raastettu piparjuuri. 

Piccione cotto in padella di rame, finto sangue di rapa rossa, insalata minerale e acida con succo balsamico: rapa, porcino, mela, tartufo. 

Jälkiruokaosuus alkoi tällä nerokkaalla Millefoglie di foglie, eli Millefoglie(=tuhatlehti) lehdistä-annoksella, jota ei olisi ikinä makeaksi ajatellut pelkän ulkonäön perusteella. 

Millefoglie di foglie

Yksi Chef Botturan tunnetuimmista annoksista, Oops! Crostatina in caduta, eli "putoava piirakka" ei suinkaan ole vain hauska kikkailu, vaan valehtelematta paras sitruunapiirakka ikinä. 

"Oops! Crostatina in caduta"

Menu loppui "jänismetsällä"-annokseen, joka suositeltiin yhdessä nautittaviksi kahvin ja mukana tuotujen pikkuleivosten kera. Haastava ja mielenkiintoinen annos. 

caccia alla lepre: Camouflage

Aterioinnin päätteeksi pääsimme vielä syntymäpäiväsankarin yllätykseksi ja riemuksi kurkkaamaan keittiön ja cantinan puolelle. Hurjan hieno ilta!

La cucina e la cantina - Filippo con lo chef Yoji Tokuyoshi

Osteria Francescana - L'osteria di Massimo Bottura

Chef Massimo Bottura -  Sous Chef Yoji Tokuyoshi

Via Stella, 22

41121, Modena (Italia)